Välipäivien leppoinen tunnelma

Ompa vain ollu aivan ihanat välipäivät. Minä oon lomaillu ja maannu kissojen kanssa sohvalla. Joka päivä oon käyttäny varmaan tunninverran myös siihen että olen ottanu kuvia näistä meidän nöttösistä! Nimittäin Joulupukkihan siis kuuli toiveeni ja paketista aattona paljastui Canon EOS 550D! Jahuu! Juuri se mitä toivoinkin. Itkut tirautin ja Miestä nauratti! :) Oih ja voih tätä onnea! Nyt saa sellasia kuvia kun haluaakin. Vielä kun oppis käyttämään tuota vekotinta. Aika monta namiskaa siinä on, joiden toiminnasta mullei ole harmainta hajuakaan. :D Mutta osaan hei ottaa jo automaattiasetuksilla ja myös ilman salamaa kuvia ;D Ajattelin tässä ihan kaikessa rauhassa opetella käyttämään sitä. Ja lopulta, ei musta mitään superhypertaidekuvaajaa tuu joka tietää ihan kaiken valokuvauksesta ja jolla on kuussataa eri putkea kaapissa joista viiskymmentä pitää aina olla repussa mukana. :D Pääasia että nyt on sellanen kamera, ettei tarvi joka kerta kissoja kuvatessa kirota.

Ja tälläkertaa ihan selkeästi linssiludena on ollut meän pienin karvakuono Jedi. Pompulasta ei juuri viitsi ottaa kuvia, koska neiti on sen verran pesun tarpeessa että huhhuh. :D Seassa taitaa vilahtaa Elsakin muutamaan otteeseen.

Kissat saivat joululahjaksi tällaisen superpehmoisen pedin, jonka Jedi valtasi heti omakseen.



Jedi ja Elsa tekivät myös testin meidän uusiin Viidakkomuumilakanoihin. Vaikuttivat ihan sopivan pehmeiltä että sekä Mies että minäkin voidaan sinne sekaan mennä nukkumaan, jos mahdutaan. :P





Meillä myös nykyään viihdytään kaapin päällä. Pompula ei sinne itse osaa vielä mennä, mutta aina kun sen sinne nostaa niin hauskaa näyttää olevan. Tässäpä oiski ainokainen julkaisukelponen kuva Pompusta. Turkki on tuhannen sutturalla tässäkin, mutta pesu on heti ensi viikon alussa luvassa. :D




Ja Joulupäivänä kävimme katsomassa Miska-setää Jedin kanssa. Alunperin ei kyllä ollut tarkotus raahata yhtään kissaa mukana, mutta Mäntsälän Padawan oli niin kovasti lähdössä että laitettiin sitten koppaan ja takapenkille. Ensimmäiset 30 kilometriä Jedipaukapää huusi koko ajan mutta sen jälkeen luovutti ja loppumatka meni hyvin.

Miska-setä ei tälläkertaa ollut moksiskaan uudesta kissusta. Ajatteli varmaan että "Taas nuo kaks, niillä on aina jotaki murrosikäsiä mukana." Tai sitten Miska-sedällä oli joulumieltä myös eikä sen takia viitsinyt sanoa juuta eikä jaata Jedille.



*HAAUKOTUS*


Jedi kyllä ihan kiitettävästi sitten urvahti tassut kohti taivasta sohvalle heti kyläreissun jälkeen. Eikoo SÖPÖ!? :D


On se Jedi vain jo ISO poika. Täytti pari päivää sitten 5 kuukautta! MiJAU!


Tässäpä tältä erää... Voipi olla että ensi postauksessa pääosan valtaa Pompula, jos neiti on ehtinyt siihen mennessä käydä suihkussa ja puuteroimassa nenänsä ja on valokuvauskelpoinen. :)

-Sna, joka painelee takasin sohvannurkkaan. Ah, loma.

Joulua!

Hyvää ja lahjakarikasta Joulua toivottaa Sna, Pompu, Elsu ja Jedipaupau + Mies <3

Psssst.... SAIN PUKILTA JÄRJESTELMÄKAMERAN!!!!! WOHOOOOOO!!! <3

Joulukuusi!

Päätimme sitten rohkaista mielen ja eilen laittaa joulukuusen paikoilleen. Kaksi vannoutunutta jouluvihaajaa ripustelemassa mustia ja harmaita pallukoita valkoiseen kuuseen kolmen kissan kanssa... no voitte vaan kuvitella... :D Mutta kuusesta tuli erittäin kaunis ja nyt se koristaa meidän olohuoneen nurkkaa. Koristeet on valittu siten että ne ei mene rikki jos puu kaatuu tai niistä ei lähde mitään pieniä osia kissojen syötäväksi. Mutta tässä postauksessa ei ole kuvia meidän kuusesta, vaan kissoista. :) Satunnaisia räpsäisyjä viime päiviltä.



Oikeastaan ihan hyvä että valittiin sellaset kissaystävälliset koristeet, koska kun kuusi saatiin pystyyn ja valmiiksi ja koristeet oikein tarkasti ja hienosti paikoilleen ja me painuttiin Miehen kanssa nukkumaan niin arvatkaa vaan... aamulla kun heräsin niin nurinhan se kuusi oli! Tietenkin se oli pitänyt kaataa! Koristeet levinneet ympäriinsä ja kissat katsovat murhaavasti kuusta.. Mää luulen että tässä on käynyt niin, että kuusi on tullut ryminällä kaikelle kolmelle niskaan koska se on toistaiseksi saanut olla ihan rauhassa. Kukaan ei tassullakaan ole hipaissut kuusta enää. Eli raaka peli Ranualla-taktiikka toimii ihan hyvin. Oppivatpahan kun saivat kerran tuta kuusen niskassaan. :) Ja kuusihan on siis muovinen ja pieni, 150 cm. Eli mistään kovin isosta rysäyksestä ei ole ollut kyse. :)



Mutta, asiasta toiseen. Nimittäin, näyttelyasioihin. Olemme tässä hautoneet sellaista ajatusta että lähdettäisiinkö käymään helmikuussa Jyväskylässä Pompulan ja Jedin kanssa. Kes-Kis järjestää siellä näyttelyn kuun puolessa välissä ja mulla nyt himottais yhdeksi päiväksi lähteä näiden kahden riiviön kanssa. Pompula on siinä vaiheessa jo melkein vuoden ja jos sitä meinaa koskaan käyttää näyttelyissä, niin on jo aika ja voi olla että nyt on jo myöhäistä! Ja Jedille tekis tosi hyvää lähteä nyt käymään, että se sais kokemusta. Mutta toisaalta Mammalla jännittää ihan kauheasti. Mulla pyörii kaikki kauhuskenaariot päässä. Kissat karkaa! Saadaan sieni-infektio! Kissat puree tuomaria! Ne ei pysy tuomarin pöydällä! Ne ei pysy omissa käsissä! Pesut menee päin persettä ja turkit on takussa ja rumia! Pompula saa sydänkohtauksen! Jedi aivan varmasti karkaa käsistä! Tuomari sanoo että "Kauheita kissoja hyi häpeä" JA NIIN EDELLEEN! Phuuuh! Mutta, yks hyvä puoli siinä näyttelyssä olisi, nimittäin se että sekä Pompulan että Jedin kasvattajat ovat myös ehkä tulossa omien kissojensa kanssa. Eli jotain tukea ja turvaa olisi luvassa! Ei tarvisi ehkä ihan yksin täristä siellä! Ja voin vaan kyllä kuvitella kun Mammalla jännittää niin kuinka se välittyy kissoihin! Varmaan sydänhalvauksen partaalla kaikki kolme!

Eli ilmottautumista ei oo vielä tehty, mutta kovasti harkinnassa on. Aikaa on 13.1. saakka ja kaikki sanoo että näyttely täyttyy nopeasti. Eli nyt pitäs tehdä PÄÄTÖKSIÄ että saa ilmot postiin jos on ne laittaakseen! Kertokaapa mitä mää teen!




Elsalta muuten kuorsausterveisiä, se kuorsaa tässä läppärin vieressä pää Jedin hanurissa kiinni. Voi nuita sulokuonoja! Elsa pestiin tossa itsenäisyyspäivän kunniaksi ja pesu meni erittäin hyvin. Elsa ei juuri vettä vierasta. Föönauksen kans meni myös ihan ok. Ja kyllä mää sanon että Groomers Goop on aika hyvää ainetta. Hävis Elsaltaki rasva selästä tosi hyvin. Joululomalla sitten pestään Jedi ja Pompula. Siitä en mee vannomaan, kummastakaan, että kuinka iisi homma se on. :D Nimittäin eilen kun Pompulaa harjailin niin jostain syystä protestimaukunaa pääsi suusta koko ajan ja se ei niinkö yhtään perustanu koko harjauksesta. Ihme homma. Mutta kai se täytyy alottaa niin että harjataan ihan joka päivä vähäsen, että siitä tulee rutiinia ja normaalia. Eikä vaan kerran viikossa, niinku tähän saakka on tehty. Lueskelin Kissafanista (jonka Mies tilasi mulle joululahjaksi *awwww*) eilen että jotku pesee kissansa kerran kuussa, mutta itte jotenki vierastan sitä... Mää pesen sillon kun turkki näyttää siltä että se pesua kaipaa. Mutta tämäki lienee makuasioita.

Mutta yllättäen, mulla alkaa olla kiire töihin taas. niin tässäpä hieman vielä kuvia teille.

Eräänä aamuna chillailtiin koko perhe sohvalla ja Jedi ja Pompulakin näyttivät tältä eivätkä kisunneet ollenkaan. Lämpöä ja läheisyyttä oli vain jaossa.





Ja loppuun vielä pari kuvaa Jedistä, kun se on jonkin verran jo kasvanut! :)







-Sna, joka on toivonut pukilta järjestelmäkameraa...

Sekalaisia, vai sekavia, kuulumisia.

Hmm, taas on hetki vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Vaan nytpä onkin Mammalla ollu niin karsea kiire työhommien kanssa ja täällä on myös aika kiitettävästi käynyt vieraita joka viikonloppu. Vapaahetket onkin sitten aika kortilla ja ne käytetään harkitusti makaamalla sohvalla nelistään tai viidestään. Tosin Miestä ei hirveästi sohvan nurkassa ole näkynyt. Vaan tietokoneruudun ääressä se on viimeiset pari viikkoa istunu lähes koko ajan... siihenkin selvinnee syy myöhemmin! Fiksuimmat jo arvaakin. ;)

Yhtenä iltana tässä seurasin tätä meidän unista sakkia joilla oli hieman leikkimieltä ilmassa. Mutta hyvin vähän. Mukavampaa oli vain maata rauhassa jossain. Kauheasti nukuttaa sekä kissoja että ihmisiä. Mutta marraskuuhan on aina vähän sellainen, kyllä se nyt helpottaa kun joulukuu alkoi ja TOIVOTTAVASTI kohta tulee luntakin!










Olen tässä huomannut että Jedi ja Elsa nukkuvat monesti yhdessä. Sohvalta tai sängyltä näkyy vain punainen läjä monesti. Jedi ja Pompula taas kisuavat yhdessä aivan mahdottomasti! Punainen ja harmaa salama vaan vilahtaa monesti ohi kun tämä kaksikko on vauhdissa. Eli ilmeisesti jokainen meidän laumassa saa jotain. Jedi leikkikaverin ja hellyyttä. Elsa hoitolapsen ja Pompula leikkikaverin ja omaa rauhaa. Minusta vaikuttaa oikein mukavalta. :)



Meillä myös eräänä päivänä koottiin Ikean kalusteita. Ja kaikki kolme olivat hyvänä apuna siinäkin. Jedi varsinkin tukkimassa nenäänsä joka paikkaan.

Tässäpä Jedi ihmettelemässä lipastoa:


Elsa onneksi otti aika chillisti, tapansa mukaan, taas:


Ja Pompula osittain keskittyi hienoon uuteen kiipeilypuuhunsa, joka vieläkin makaa tuossa olohuoneen lattialla, koska sille ei paikkaa vielä ole löytynyt. :D Hitaasti mutta varmasti, me tämä koti saadaan joku päivä vielä kuntoon.



Nyt kyllä tuli kieltämättä niin epämääräisen sekavia kuulumisia tähän päivitykseen. Pannaan väsymyksen piikkiin, ajatus ei vaan juokse nyt. :D Mutta lupaan, että ensi kerralla on luvassa jotain HIEMAN mielenkiintoisempaa kuin satunnaisia sanoja peräkanaa kuvaoksennuksen seassa. :)

-Sna, joka taitaa mennä iltapalalle

Loisku-Elsa

Hmm.. Rakkaalla lapsellahan on monta nimeä. Mietin tässä eräänä kauniina päivänä että millä kaikilla nimillä nuita kissoja tulee kutsuttua aina.
Pompula on välillä Pompsukka, Pompu, Pomppu, Piipa. Elsa on taas Elsukka, Elsu, Loisku-Elsa, Loisku ja Jedille vielä ei ole muodostunut mitään muita nimiä kuin Jedi, Jepsukka ja Jedipaupau. Mietin tuota Jedipaupauta että MISTÄ ihmeestä se tuli yhtäkkiä, mutta ekana iltana Jedi paukutteli tassulla hiirtä niin antaumuksella ja minä sanoin että voi Jedivauvaa ja sen jälkeen se olikin Jedipaupau. XD Tutkimattomia ovat Mamman ajatuksenjuoksut. x)

Loisku-Elsa on saanut yhden lempinimensä siitä, että se kertakaikkiaan RAKASTAA loiskutella vesikuppeja. Meillä on kolme kuppia tällä hetkellä käytössä ja niistä jokaista pitää loiskutella tasaisin väliajoin. Makuuhuoneen vesikuppi oli niin suosittu loiskuttelupaikka että se piti siirtää suosiolla kylppäriin ja onneksi loiskuttelu pääosin pysyy siellä. Olen kuullut huhuja että Coonit rakastaisivat vettä ;) ja meillä se nyt ainakin Elsukan kohdalla pitää paikkansa. Se on aina kainaloita myöten märkä kun tulee kylppäristä, oman loiskualtaansa luota.



Laitetaanpa muutamia kuviaki vielä meidän yhteiselosta. :)













-Sna, jolla on taas kiire töihin

Pieni poika!

Meillä on lähtenyt alku ihan hyvin käyntiin Jedin kanssa. Mahdoton rasavilli tuo poika on. Joka paikassa päällään! Aivan erilainen verrattuna helppoon Pompulaan. ;D Pompulan pentuaika oli oikein helppoa. Se nukkui öisin ja oli aika rauhallinen pentu. Jedi taas vetää rallia sen minkä kerkiää eikä paljo kattele kelloa onko yö vai päivä. :D Elsan pentuajasta en tiedä itseasiassa mitään. Paitsi sen että se neiti on Belgiasta kotoisin ja nykyään on oikein lupsakka ja iso matami. Elsa on ainakin täällä meillä yksi rauhallisuuden perikuva. Ei sitä hetkauta näiden nuorempien villiintymiset. Elsa taitaa olla se meidän äitihahmo. :)



Jedi saapui siis viime lauantaina. Haimme sen Mostlycats-kissalasta Etelä-Suomesta. Taas oli aikainen aamuherätys ja lähdettiin tällä kertaa Miehen kanssa kahdestaan ajelemaan. Perille päästiin päivällä ja vierailu oli aivan ihana! Tutustuttiin moneen ihanaan kissaan ja myös ihanaan ihmiseen, ja kissatietouteni kasvoi taas! Jedin kasvattaja oli hankkinut minulle myös kissashampoita ja nyt on kunnon tökötit kaapissa odottamassa tämän kissalauman pesua. Voiko sanoa että lauma jos on kolme kissaa? :D Meillä vierähti ainakin pari tuntia perillä ja siinä samalla syötiin ja rupateltiin kissoista. Kotimatka alkoi vasta kun oli pimeää! Jedi takapenkille koppaan ja nokka kohti pohjoista. Jedi ei juuri autossa puhunut mitään. Nukkua tursotti takapenkillä. Yöllä Jedi sai sitten oman huoneen ja neitokaiset olivat aivan ihmeissään! "Tuolta oven alta haisee POIKAVAUVA!" Minä nukuin ensimmäisen yön Jedin kanssa ja Mies nukkui seuraavan. Hajunvaihto tapahtui normaalisti. Jedi omasta huoneesta pihalle ja tytöt Jedin huoneeseen jne.



Eilen me sitten kokeiltiin että miltä se yhteiselo maistuu. Jedi pörhisteli tytöille ja tytöt muuttuivat sähinäsussuiksi. :D Pompula varsinkin suhisi ja sähisi ja puhisi ja puhkui uudelle tulokkaalle. Jedi taas puhisi Elsalle ja Elsa lähinnä suhahti ja tuhahti, kohautti olkiaan, haisteli takamuksen ja tuumasi varmaan mielessään että "Jaa tällanen." Lopulta Elsa ja Jedi jo leikkivät hieman yhdessä samalla lelulla ja Pompula istui jakkaralla vahtimassa että "MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU!"

Tässä ois murjottava Pompula keskellä keittiönpöytää. x)


Tällä hetkellä näyttää että Pompulalle on ihmeellinen paikka kun on uusi pentu talossa. Katsotaan nyt rauhassa että miten se alkaa näiden kahden yhteiselo sujumaan. Elsa on kyllä jo ihan kaveri kaikkien kanssa. Sen verran ollaan Pompulan oloa helpotettu että aina kun on Jedin kanssa samoissa tiloisa niin sukkapuku on pois päältä että kommunikaatio onnistuu kunnolla.

Laitanpa yhden epäselvän videon siitä, kuinka Elsasta paljastui haaveileva kukkaistyttö eilen. Nostin lelun Jedille esille, mutta kuinkas sitten kävikään. x)



Kävin myös eilen kirjastossa ja lainasin aimoläjän kirjoja. Yks niistä tarttui heti eilen illalla käteen, nimittäin James Herriotin Kaiken karvaiset ystäväni. Ihanan helppoa luettavaa! Kertoo eläinlääkärin arjesta, oikein kivalla ja humoristisella tavalla. Naureskelin eilisillan sitten sohvannurkassa ja lueskelin.

-Sna, joka miettii laumadynamiikkaa...

May the force be with him!

Hän on saapunut!

Sukkapukuohje!

Hei mää ny aattelin tehä teillekki ohjeen sukkapukuun. Se on niin simppeli juttu tehdä, että JOPA minä osasin.

1. Ota miesten kalsarit. Ei sellaset kiiltävät, eikä myöskään mitään rispaantuvaa ribbikangasta. Vaan sellasta ihan perustrikookalsarikangasta. Se on hyvä kun se joustaa ja plus että se ei rispaannu kovin helposti ja kissu ei saa sitte sisälleen mitään vierasta ainetta. Me testattiin sellasesta ribbikankaasta olevia kalsareita ja ne meni roskiin samantien kun ne niin kovasti rispaantu kun kissat nuoli sitä pukuaan pesun yhteydessä.

2. Ota sakset. Ja asettele kalsarit jollekin tasolle.

3. Suorista lahkeet ja leikkaa sopivasta kohtaa lahje irti. Meillä sopiva kohta molemmille kissoille löytyi polven yläpuolelta. Vähä mittasin kalsarin kans Elsaa ensin ja tuumin että "Suurinpiirtein tästä."

4. Nyt kun sinulla on lahkeen pätkä niin leikkaa siihen neljä reikää siten, että resori osa jää kaulukseksi ja heti sen jälkeen tulee kaksi reikää molemmin puolin tassuille. Sitten peräpäähän kaksi hieman isompaa reikää takatassuile.



Minä asettelin lahkeen siten että saumapuoli on alapuolella, mutta parempi varmaan on että se ois selkäpuolella. Toisaalta sillä ei oo väliä, että miten päin ne kalsarit on jos reiät leikkaa symmetrisesti. Niinku tossa ylläolevassa kuvassa on. Minä leikkasin vain puolikuun mallisia reikiä kun kalsari oli kaksinkerroin. You know what I mean. Lopulta meillä kalsarit on päällä nyt siten että ne on nurinpäin että sauma ei pääse hiertämään masussa olevia tikkejä. :)

5. Ja pue kissulle kalsonkipuku!

Lopulta kalsarit muotoutuvat kissun päälle oikein hyvin ja eivät ainakaan meillä vaikuttaneet mitenkään päin epämukavilta. Tässä on Elsukan käytössä muotoutunut kalsaripuku, joka on leikattu samallatavalla kun tuo aiempi sininen. :) Näin niille käy lopulta.


Toivottavasti jollekin oli hyötyä tästä ;)

Bloglovin'

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Siirsin blogin sitten bloglovinin puolelle. Siellä sitä voi seurailla myös! :)

Kaksin aina kaunihimpi!

Nyt meillä sitten on toinenkin kalsarisankari. :) Pompulan sterilaatio oli tänään. Kaikki on ok. Neiti oksensi kotiin tullessa par oksua ja kuolasi samalla hetken, mutta sitten rauhoittui takasin nukkumaan ja nyt näyttää ihan hyvältä. Käynti on huteraa mutta samat vinkeet ja rutiinit alkaa jo palata.

Elsalta otettiin tikit ja kaikki on hyvin! Haava on parantunut kuulemma hienosti ja rupea saadaan hipsutella tänään pois. Pari viikkoa vielä tarkkaillaan sisempiä tikkejä että tuleeko niistä pätkiä ulos tai aiheuttaako ne sulaessaan mitään oiretta. Ja kolmen päivän päästä saadaan sukkapuku pois.

Pompulalla on taas sama tuomio sukkapukua kuin Elsallakin oli. Eli 10-12 päivää, tikinpoistoon saakka. Elsalla tais olla hieman pitempäänkin nyt. Onneks Miehen kalsarit on hyötykäytössä ja kävin hamstraamassa varalta myös Isukin kalsareita vanhempieni luota. Kieltämättä Isukki katto hieman hitaasti kun kysyin "Ei sulla sattus oleen vanhoja kalsareita? Semmosia haaroista vaikka rikki? Mää tarvisin." Pakko oli selventää perään että SIIS KISSALLE, en itselleni. :D Sitten sieltä parit kalsongit heru mukaan, kunhan en käytä niitä itse. x) Ompahan varalta mistä leikellä, jos sattuu vahinkoja.

Tässäpä ois muutama kuva Pompulasta, sukassaan ja juuri heränneenä:




Täällä me nyt koitetaan kalsareissa toipua koko konkkaronkka. :)

Sunnuntai-illan rentoilut.

Vielä tämä ilta jäljellä auvoista ja kohtuu helppoa eloa ja oloa. Sitten se huomenna taas alkaa. Pompula menee sterilaatioon ja Elsa saa samalla reissulla tikit pois. ONNEKSI Mies onkin ensi viikon vielä lomalla! Päästin parit riemunkiljahdukset kun tämän kuulin! Sunnuntaipäivän parhaat uutiset. :) Eli Pompula saa ihan rauhassa toipua viikon kotona ja Mies on vahtimassa ja minun ei tarvitsekaan ottaa vapaata töistä. :) Asioilla on siis näköjään tapana järjestyä!

Elsan antibioottikuuri on loppunut pari päivää sitten ja haava näyttää siistiltä. Huomenna aamulla saadaan kuulla että onko kaikki ok ja tikit voidaan ottaa pois ja Elsa saisi olla ilman sukkaa.

Tänäiltana ei onneksi jaksettu kauheasti stressata mistään ylimääräisestä vaan lepäiltiin ihan rauhassa vielä kun voidaan.

Elsa ottaa chillisti sohvalla:


Pompula on sitä mieltä että sen sijaan pitäisi LEIKKIÄ NYT!


Elsa sitten päätti siirtyä Pompulan seuraksi, vaikka lelu ei kauheasti kiinnostanutkaan:



Elsa vaan keskittyi poseeraamaan hienossa vihreässä sukkapuvussaan, El Sukka:


Tällaisissa merkeissä meidän sunnuntai-ilta meni. Rauhallisesti ja leppoisasti. Taitaa vain olla niin että tämä sunnuntai todellakin oli viimeinen rauhallinen sunnuntai pitkään aikaan nimittäin viikon päästä on jo ihan uudet tuulet! ;) Mammalla on ihanan kihelmöivä tunne vatsanpohjassa ja arvatkaapa minkä takia! ;) Joko arvasitte?





Siinä se syy on!
Samalla kertaa kun Mies kävi hakemassa Elsukan hän kävi katsomassa meidän tulevaa punaista paholaista, eli kollipoika JEDIÄ! Jedi muuttaa viikon päästä lauantaina meille, eli tuleva sunnuntai taitaa olla jo aika härdelliä! En malta odottaa! Aikamoista häpäkkää tässä on ennen Joulua, mutta onneksi Jouluna pääsemme koko perheen voimin sitten rauhoittumaan ja lomailemaan. Jedi on viimeinen lisä meidän perheeseemme toistaiseksi. Kissakiintiö on täynnä ja ihmispentuja ei ole tulossa. :)

Toivottavasti poika sulattaa tyttöjen sydämen ja saa kierrettyä ne tassunsa ympärille! Minun sydämen Jedi sulatti jo!

KIIMA! Voi ääk!

Täällä voidaan jo ihan hyvin! Elsa ottaa reippaasti lääkkeet aamuin illoin ja Metacami on voitu jättää jo pois. Pompulan kanssa yhteiselo sujuu aika mutkattomasti. Molemmat neidit tietävät että mitä toinen sietää ja mitä ei. Esimerkiksi Elsa ei siedä Pompulan takamuksen tarjoamista, jota jatkui kuusi päivää. Eli Pompula yllätti meidät kaikki ensimmäisellä kiimallaan. :D Nyt on sitten sterilaatioaika varattu sille samaan syssyyn kun Elsalla on tikinpoisto.

Pompula aloitti varovaisen mouruamisen silloin kun Elsa vietiin leikkaukseen, eli viikko sitten tiistaina. Me pöljät ihmiset luultiin että se ihmettelee Elsan poissaoloa, mutta ei, kysehän oli siis vain tietynlaisista tuskista ;D Tätä sitten jatkui se kuusi päivää ja eilen Pompula vaikutti jo taas kohtuu normaalilta. Lukuunottamatta sitä että sukkakuivurille piti vielä takamus kääntää ja koittaa että lämpeäiskö edes se. No voin kertoa että sukkakuivurikaan ei lämmennyt. -.-

Kolme ensimmäistä päivää meni ihan häpäkässä. Yksi on potilaana ja toinen huutaa taukoamatta kurkku suorana ja tarjoaa itseään ihan kaikelle mikä liikkuu, tai on epäilyttävästi paikoillaan. Huvittavinta tilanteessa oli se että Elsa ja Pompulahan ovat Miehelle ensimmäiset ihkaomat kissat. Ja ilmeisesti naaraskissan kiimasta ei kauheasti ollut kokemusta. Minä varoitin jo hyvissä ajoin että sitten kun se kiima tulee niin se voi olla että se raastaa ihmisparan hermoja. Vastaus oli "Kyllä kyllä, juujuu."... Ja lopulta asia hoidettiin niin että laitettiin Mies eristykseen ja minä nukuin kissojen kanssa olohuoneen sohvalla ja kuuntelin Pompulan mouruamista ja vahdin että Elsa ei hypi korkeisiin paikkoihin. XD Aika väsyneet pari kolme päivää oli. :) Onneksi tilanne jo helpottaa ja nyt vain toivotaan että kiima ei uusi ennen sovittua leikkauspäivää. :)

Muutama kuva vielä ajalta ennen Elsan leikkausta.

Pompulan ja Elsan eka leikkihetki!