"Älä härpi, mulla nukuttaa!"

Arvatkaa mitä tänään on tehty!? NO NUKUTTU! Ja ihan antaumuksella. Toisin sanoen, minä olen käynyt hirvittävää puhelinrumbaa läpi koko aamun ja osan päivääkin. Ensin tosi inhottavia puheluita ja sitten soitin Miehelle töihin että YHYY MAAILMA ON EPÄREILU ja sitten vähä mukavampia puheluita kissaihmisten kanssa! Soittelin erään tyttären kans että alkaisko se mulle mentoriksi ja opettamaan hieman näitä näyttelyjuttuja! Ja Tyär lupasi ja lupasi vielä Kempeleessä POROK:in näyttelyssä viikonloppuna esitellä minut jollekkin joka tietää VIELÄ enemmän! Ai että! Hieno homma! Vielä en itse ole ihan sataprosenttisen varma että lähdetäänkö me näyttelyhommiin mukaan vaiko ei, mutta miksipä ei, jos kissa on näyttelytasoinen. ;) Oishan se kiva käydä ainakin sen kerran.
Ja arvatkaa mitä Pompula teki koko tämän viis tuntia, yheksästä kahteen? NUKKU! Autuaasti, vaihtaen välillä keskeltä lattiaa sohvan alle. Sitten se muka hieman heräsi ja kävi syömässä ja laatikolla ja takasin vaan sohvan alle pötköttelemään. Luultavasti koko asunnon viilein paikka tuo sohvan alus. Kello kävi neljää iltapäivällä ja kissa vaan rötvää sohvan alla. Aina kun kävin katsomassa niin avasi vain silmät ja haukotteli ja käänsi kylkeä semmonen ilme naamalla että "Mene helisyttämästä sitä vekotinta siitä." kun koitin tarjota jotakin lelua. Kahdesti yritin päivän aikana, mutta luovutin. :D Mutta puoli kuudelta kun minä olin lähdössä Miehen kanssa Verkkokauppa.comiin (Lue: Mustiin ja Mirriin, ne on vierekkäin muahhahhaaa) niin kissa vönkii sohvan alta ja kuuluu mrnaumrnaumrnau! Jaha, sitä on sitten ehdollistuttu jo siihen että mies tulee puoli kuudelta töistä, sillon voi herätä. Ja nyt meniki ihan erilain ku minä vaan pistin oven kiinni ja lähdin alas, missä Mies jo odotti auton kanssa! Reppanan näkösenä Pompula jäi eteiseen ja sanoi MRNAU. Kuinkahan katkera se oli... Pari tuntia meillä meni "Verkkokauppa"-reissulla, ja sitten kun tultiin kotiin niin kyllä se kiusu taas kömysi näkösälle. Leikittiin hetki ja opeteltiin taas valjastelua!

Ainiin! Niitä eilisiä valjasteluja! Leikinlomassa laitoin Pompulalle eilen illalla eka kertaa valjaat päälle. Ja eihän se ollut moksiskaan! IHME juttu! Herää epäilys, liekö sittenkin ollut jo tuttu juttu koko valjashomma! :) Leikittiin varmaan se 20 minuuttia valjaissa ja ei mitään ongelmaa. Ihan pientä nuuskuttelua ja nuolemista ja hampailla kokeilua mutta siinäpä se oli. Tuntui jotenki että ei kai se edes tajunnu että sillä oli valjaat päällä. :D Tänä iltana koitin sitten uudestaan ja vielä vähemmän se tänään niistä välitti. Mentiin jo flexissä sisällä vähän aikaa. Pientä vastaanharaamista välillä mutta katsotaan nyt että miten tämä tästä lähtee. Mitenhän sitä ihmiset ruukaa ohjailla kissaa valjaissa? Mulla ja Herra Masalla aikoinaan meni ihan sutjakasti eikä se mitään kummempia sätkyjä koskaan saanu valjaissa, paitsi sen yhen kerran kun paineli puuhun. Mutta onkohan jotain yleispätevää ohjetta miten kissaa tulisi valjaissa kuljettaa?
Jokatapauksessa, jumatsuikka että voi ihminen olla ylpeä kissastaan! <3
Yleensä kun olen kissalle valjaat laittanut ensimmäistä kertaa päälle niin kissa on suurinpiirtein jäykistynyt tönkkösuolatuksi muikuksi ketarat harallaan ja ei oo voinu liikkua mihinkään ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin. :D Mutta nyt oli Pompulalla ihan eri ääni kellossa. Hirmu hyvä käsitellä tuo eläin kyllä on.

Tänään jäi silti leikit eilistä lyhyemmiksi. Pompula tuntu väsähtävän aika äkkiä ja sohvan alus kutsui nukkumaan jälleen. Sillä on joku unipäivä tänään. Taitaa olla niin hirveän kuuma keli että ei oikein leikki maistu. Ruoka ja vesi sitäkin enemmän! Onneksi! Voihan se tietty olla että yö sitten rällätään ympäri kämppää. :D Pitäs itekin varmaan hurjastella sängyn puolelle ja panna nukkumaan, jos meinaa tänäyönä edes nukkua. Huomiseen siis!

-Sna

Kuvia!

Tässäpä olisi muutamia otoksia tältä päivältä! Ei parhaita mahdollisia koska kameran säädöt näyttää olleen ihan sekasin! Pitää huomenna laittaa nekin kuosiin, jos vaan osaan että sais kunnollisia kuvia kissukasta. Mutta tässäpä ensimmäiset otokset! Aika hurja, eikö vain? ;)

Kakkajuttuja

Aamulla hiivittiin ylös seitsemänmaissa. Pompula tuli sänkyyn tökkimään minut hereille. Innoissani menin heti hiekkalaatikolle katsomaan että joko on ensimmäinen kakka tullut, ja ei MITÄÄN. Tyhjä laatikko. Mietittiin Miehen kans siinä sitten että mikähän lie vialla ja mies googlettamaan että mitä apua löytyy kissan ummetukselle. Netistä löytyi että parafiiniöljyä tai ruokaöljyä voi laittaa ruuan sekaan niin voisi toimia. Hmm. Mies lähti töihin ja minä jäin seurailemaan Pompulan aamutouhuja. Samantien se hiipikin hiekkalaatikolle ja maukui kauheasti. Ei kylläkään siten, että ois kuulostanut kipeältä. Pompula kävi pissalla ja ei vieläkään kakkaa. Hmh. No reippaasti sitten vaan kello aamukahdeksan kasvattajalle viestiä että onkohan tämä lie normaalia. Onneksi on niin mukava kasvattaja että voi ja kehtaa kysyä. Juteltiin siinä sitten puhelimessa hetki ja kasvattaja sai minut vakuuttuneeksi että ei ole hätäpäivää ja se on ihan normaalia jos ei pentu kakkaa heti parin ensimmäisen päivän aikana uudessa paikassa. Antoi myös ohjeet että parafiiniäöljyä kehiin vaan jos ei ala kakka luistamaan. Meni hetki ja tunsin punan nousevan kasvoilleni kun 10 minuuttia puhelun jälkeen kissa puhisee onnellisena hiekkalaatikolla ja vääntää torttua. On sitä ylihuolehtiva ja pöljä välillä. :D Mutta hyvä niin että suoli toimii!

Pompulasta on kuoriutunut aivan valloittava ja huomionkipeä kissa! Eilen kävi appivanhemmat kylässä ja kissa otti heidätkin ihan omakseen, eikä ollut moksiskaan sylissä harjatessa. Appivanhemmat toivat tullessaan ihanan lahjan, taulun jossa lukee "Koirilla on isännät, kissoilla henkilökuntaa." Mies saa tänään naputella sen tuohon keittiöön, kissankuppien yläpuolelle. :)

Pompula on oikein leikkisä ja hyvinkin huomionkipeä välillä. Uskomattoman suloista on kun menee itse toiseen huoneeseen tekemään jotain, niin kohta kuuluu olohuoneesta vaativa "MRNAU" ja kun vastaat että "Täällä" niin kohta näkyy karvainen naama oven ravosta ja kuuluu kova kehrääminen ja sitten tullaankin puskemaan jalat ja kiertämään ympyrää mrnau-äänten saattelemana. Hellyttä tuo pieni ainakin osaa jakaa. :)

Huvittavin episodi sattui eilen kun lämmiteltiin sauna illalla. Oltiin menossa saunaan niin kissa istuu pesuhuoneen ovella ja ihmettelee. Ei pelännyt vesihanaa ollenkaan eikä välittänyt kosteasta lattiasta. Saunassa kun istuttiin niin Pompula vahti meitä saunan oven alta kurkkimalla koko ajan ja lopulta jäi makaamaan siihen saunan oven alle ja suusta kuului välillä tarkistus, "Mrnau" ja siihen kuorossa minä ja Mies vastattiin saunanlauteilta että "Täällä" ja kissalla tyytyväinen naama. :D

Tänään ois iltasella tarkotus kokeilla ensimmäistä kertaa valjaita. En tiedä onko aiemmin kokeiltu, varmaankaan ei. Luulisin että ois tullu puhetta kasvattajan kanssa, mutta en toki ole varma. Tänään on kuitenkin ensimmäinen valjastotuttelu. Saapa nähdä mitä tapahtuu!

Illalla on luvassa myös valokuvia Pompulasta, kunhan saan muokattua ne pienemmäksi toisella koneella ja lisättyä photobucketiin.

-Sna, joka tuntee itsensä joskus hieman ylihuolehtivaksi

Toinen päivä kotona!

Eli, tervetuloa seuraamaan pienen Pompula-kissan elämää. Pompula on noin 16 viikkoinen kissanalku jonka hain eilen kasvattajalta kotiini. Kyseessä on Maine Coon-rotuinen hopeatabby neitokainen. Meidän ensimmäinen rotukissamme. Kissan omistajiksi merkittiin sekä minut että Mies. :)
Ajattelin sitten tehdä blogin, jossa muutkin pääsevät seuraamaan Pompulan edesottamuksia ja minun pohdintaa rotukissan omistamisesta. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan ihan kaikilta. Blogi on olemassa myös siksi, että tiedän että ystävät ja toverit tulevat hulluksi jos puhun koko ajan pelkästään kissasta, niin siksipä vuodatankin nettiin nämä ajatukset kaiken kansan nähtäville. :)

Me kävimme katsomassa Pompulaa kaksi kertaa, ennen kuin haimme sen kotiin. Nopealla aikataululla kyllä otettiin ja suunniteltiin koko kissa. Minulla itselläni on haaveena ollut jo monta vuotta Maine Coon. Miehen taivuttelu ei todellakaan ollut hankalaa ja nyt meillä asustaa kotona karvapallo. Ja olen ihan myyty! Puhuttiin jo alustavasti että Pompula saa joskus kollikaverin kunhan nähdään että minkälainen neitokainen Pompulasta kuoriutuu pentukarvan alta.

Kissanpennun luovutusikähän on 12 viikkoa. Jotenkin itse pidän ehkä kuitenkin parempana sitä 14 viikkoa. Edellinen kissani, Herra Masa (joka nyt asuu landepaukkuna vanhempieni luona ystävänsä Neiti-kissan kanssa), oli myös sen 14 tai 15 viikkoa kun toin sen junalla mukanani kotiin. Minusta tuntuu että hieman vanhemman kissan kanssa on hyvin paljon helpompi sopeutua. Pompula tiesi ensimmäisenä tasantarkkaan missä hänen hiekkiksensä on ja mistä löytyy ruoka. Ja ei ainakaan vielä ole yksiäkään pissejä missään nurkassa. :) Hyvinkin itsevarmalta vaikuttaa tuo pentu, vaikkakin ensimmäinen päivä meni vähän aristellessa. Ääntä ainakin löytyy heti jos ihmiset katoaa näköpiiristä! Hyvin vaativa murnauu kuuluu ihan varmasti.

Tämä päivä on tähän asti mennyt aika yksinkertaisen kaavan mukaan. Aamulla kello puoli viisi ylös ja syömään ja naukumaan että onhan kaikki talon ihmisetkin hereillä ja sitten takas untenmaille. Seitsemän aikaan taas ylös ja syömään. Sitten se purina ja kiehnääminen alkoikin ja nyt näytetään olevan ihan hyviä kavereita. Minä istun koneella ja kissa kulkee aina perässä jos jonnekkin liikahdan.

Illalla tulee vieraita ja katsotaan miten Pompula suhtautuu siihen kun on taas lisää uusia ihmisiä. Ollaanko sohvan alla vai merkataanko vieraatkin omiksi?

-Sna