Terveisiä lomalta!

Ja ensialkuun pahoittelut siitä kun blogi on näin heti alkuunsa ollu pikkasella tauolla. Mutta pistetään sen piikkiin että Mammalla laiskottaa ja mitään jännää ei oo tapahtunu oikeestaan. Tai no, huijasin. Vaikka mitä on oikeasti tapahtunu! :D En tiiä mistä alottasin. On niin kovasti kerrottavaa.

Me siis ollaan koko perheen voimin lomalla täällä Miehen vanhempien luona kissa- ja koiravahtina. Pompulan vanha ystävä, Miska-setä ja uudempi tuttavuus, Jekku-koira on meidän vahdittavina, kun Miehen vanhemmat ovat erittäin ansaitulla lomareissulla. Täällä ollaan oltu jo viime perjantaista saakka ja vielä tämän viikon sunnuntaihin on tarkotus olla. Ja kaikki on menny paremmin kuin hyvin.

Pompulan viikko on ollu täynnä kaikenmoisia erilaisia asioita. Muunmuassa on täytyny hyväksyä se, että Miska-setä on tylsä vanha setä, josta ei millään saa leikkikaveria tommoselle teinarille. Ja Miska-sedän on täytyny hyväksyä se että Teini-Pompulalla ei oo minkään valtakunnan käytöstapoja. Muuten asiat varmaan menis paremmin ja Miskallakin saattais kiinnostaa enemmän, jos Pompula MALTTAISI hieman. Mutta ei! Pakko mennä IHAN heti ja IHAN perseen taakse kyttämään samalla sekunnilla kun Miska vaivautuu sisälle saakka. Pompulan on ihan pakko olla tukkimassa nokkansa IHAN HETI Miskaan kiinni, joko peräpäähän tai naamaan tai kylkeen tai mihin vaan kunhan vaan pääsee lähikontaktiin kyselemättä. Ja Miska-setähän ei mitenkään hurjasti tästä tykkää. Totta kai Vanhalle Herralle arvoon sopivaa olisi, että ensin oltaisiin hieman hienovaraisempia eikä tultais tuhatta ja sataa päälle! Herranen aika. Mutta mitäpä se Pompula mistään tajuais, näyttää pääasiana olevan vaan mahoton tohottaminen paikasta toiseen. :) Joten Miska-setä on vähentänyt sisällä käyntiä noin yhteen kertaan päivässä ja sekin näyttää kuitenkin aina tältä:


Toinen uusi asia Pompulalle on ULKOMAAILMA! Ja sen suuruus! Ja se mitä kaikkea tuon mystisen oven toisella puolella onkaan! Muunmuassa siellä on joku otus, joka pitää kauheaa äläkkää ja ääntelee ihan eri tavalla kun kaikki muut tähän mennessä. Se on kamalan iso ja sillä on iso häntä ja iso kieli ja paha ääni. Se ihmetyttää tällä hetkellä Pompulaa kaikista eniten. Ja kyseessähän on itäsiperianlaika Jekku, joka asustaa tuossa pihalla omassa häkissään.


Jekku olisi oikein innokas tekemään Pompulan kanssa tuttavuutta. Mutta Pompulalle taas Jekku aiheuttaa pelkkiä sydämentykytyksiä, niin ollaan ajateltu että josko ei kuitenkaan edes yritetä niitä kahta saattaa yhteen. :)
Pihalla ollaan viihdytty joka ilta nyt kuluneen viikon aikana. Joka kerta menee paremmin ja paremmin ja aina vain rohkeammin ja rohkeammin! Ainoa asia joka sydämentykytystä pikkukissulle tosiaan aiheuttaa on Jekku-koira. Muut asiat on vaan lähinnä mielenkiintosia. Valjaat on jo ihan tuttu juttu ja niistä ei enää sen kummemmin välitetä. Pitäs vaan käydä jostain ostamassa kohta sellaset tukevat, vaikka Vänttiset, tai vastaavat. Tällä hetkellä käytössä on Herra Masan vanhat valjaat, jotka toistaiseksi saavat kelvata. Pari kertaa illan hiljaisuudessa ollaan istuttu tuossa portailla sylitysten ilman valjaita, kun toistaiseksi näyttää että Pompulalla ei oo Mamman sylistä kiire minnekkään. Mutta ei sitä kovin kauaa uskalla istuskella. Pieniä hetkiä kerrallaan. Ja ei kyllä kävis pienen mielen vieressäkään päästää tuota vapaasti ulkoilemaan ollenkaan. Valjaat tai tarha, tällä hetkellä valjaat. :)


Uusia makuelämyksiä on myös tullu Pompulalle. Yks ilta mie söin viiliä tässä keittiönpöydän ääressä, ja Pompula, kerjäläisten kruunaamaton kuningatar (tässä vaiheessa teillä jokaisella kuuluu soida päässä Dingon Kerjäläisten valtakunta), istua napotti tuossa vieressä ja näihän siinä sitten kävi:


Ja sen jälkeen meni naama ihan tötterölle! Ja uusi lempiherkku on löydetty. Pompula varmaan ois syöny koko purkin jos vaan ois antanu. Toistaiseksi pysyteltiin parissa lusikallisessa. :)


Ja älkääkä välittäkö kuvissa minun karseista kynsistä, mulla on maanantaina aika rakennekynsien laittoon (luojan kiitos! koska ei niitä ilman kertakaikkian normaali nainen voi olla!!!). :D Luppaan että tulevissa kuvissa Mammaki näyttää edustuskelposelta.
Kynsistä puheen ollen! Tänään tuossa iltapäivällä minä otin ja yllätin itseni, kissan sekä Miehen ja leikkasin tuosta noin vain Pompulalta kynnet eka kertaa. :D Tilanne oli tosi hauska. Minä istuin sohvalle ja otin kehräävän Pompulan syliin ja siinä hetki paijailtiin ja hoksasin että "Nyt jos koskaan Irma!" ja huusin miehelle että "Hei tuoppa kynsisakset." ja sitten nipsnaps, siinä se oli. Napsuttelin joka tassusta kaikki kynnet sopivan mittaisiksi ilman minkäänlaista vastarintaa!!! Ihan hullu juttu! Ajattelin aiemmin että ei voi yksinkertasesti onnistua mikään kynsien leikkaus kissalta. Kun en koskaan aiemmin sitä ole itsekkään tehnyt kissalle. Mutta voinpa kiittää tästäkin onnistumisesta sitä, että minulla on pienenä ollut kolme kania joiden kynsien huolto oli säännöllistä ja niiltä osasin kyllä leikata oikein hyvin kynnet. Eipä näyttäny olevan kummosempaa kissankynsien leikkauskaan. Sain palkaksi puskemista ja kehräämistä! :) Harmi että tilanteesta ei ole kuvaa, mutta se oli niin nopea ja simppeli toimitus että ei paljon kerenny kameraa etsimään siinä vaiheessa. :) Ja myös kasvattajaa voi kiittää siitä että kissa on niin hyvä käsitellä! On hurjan hyvä että kasvatuskodissa on huolehdittu siitä totuttamisesta erilaisiin asioihin. On niin paljon helpompaa itsellä nyt, kun kasvattaja on hoitanut asiat aiemmin kunnolla! Oon tosi tyytyväinen. :)

Ja viimeiseksi voin paljastaa sen verran, että tänään soittelin ja kyselin hieman Pompulalle kaveria! Josko marraskuussa saataisiin kollipoikaa tännepäin. Mutta katsellaan rauhassa! Toissapäivänä syntynyttä punatiikeri kollia kysyin eräältä kasvattajalta ja kuulosti aika kivalta! Jännityksellä odotellaan kuvia ja tilannetietoja että miten pentuaika etenee ja miltä se alkaa vaikuttamaan kasvattajan ja meidän mielestä, että oltaisiinko me hyvä koti sellaiselle kollille. :) Kyllä elämä on sitten täynnä mukavia juttuja! Jos välillä tuleekin kaatamalla sitä itseään niskaan, niin tulee näitä onnenpäiviä myös siinä samassa suhteessa! Mualima hymmyilee tänne! Toivottavasti teillekkin!



-Sna, joka on ällöonnellinen

Pompulan uus paras kaveri!

Tai no, ehkä sana paras on hieman liioteltua. Mutta kuitenki ensimmäinen eläinkaveri. Eli Miska, on saanu kunnian tavata pikkuneiti Pompulan toistamiseen. Ja sehän näytti tältä:





Huomatkaa Miskan hyvinkin nyreä ilme joka kuvassa. :D Mutta, toinen tapaaminen meni jo paremmin kun ensimmäinen. Saatettiin jo nuuskutella nenusta toisia ja hieman tehä enemmän jo tuttavuutta. Kyllä tästä vielä hyvä tulee! :) Viikon päästä lähdetään taas takasin viettämään koooooko viikko Miska-herran hoivissa!

Muutoinki viimevierailu meni aivan hyvin. Pompula sai hyvin monta uutta lempinimeä, muunmuassa Täystuho. :D Pikkukissua on kielletty monesti menemästä keittiön pöydälle kyläpaikassa. Pompula ei toki välttämättä ihan ota uskoakseen aina, vaan eräänkin kerran oli kuulemma käynyt näin: Anoppi oli kieltänyt kissua nousemasta pöydälle ja kissahan lähti kuin ohjus tuolilta ja veti kunnon rallin ympäri olohuonetta ja sohvankaarmeja ja juoksi täysiä pöydälle ja lässähti justiinsa keskelle keittiönpöytää lehden päälle hyvin tyytyväisenä parkkiin.
Pikkukissu huomasi myös ikkunoiden ihanuuden kyläpaikassa. Se päätti kiipeillä tuolin selkänojan päälle ja tutkailla maailmaa sieltä. Adjektiivi "helevetin ketterä" mitä on lähinnä käytetty hieman ivallisesti, jos kissu on tippunut vaikka kiipeilypuusta, sai ihan uuden merkityksen. :)




Eli ketteryys on kehittyny jonkun verran nyt kun kynsiä ei oo leikattu vielä kertaakaan kun Pompula on ollu kotona. Enkä kyllä tiä leikataanko edes. Pitäshän se siihen totuttaa. Mutta jotenkin sen näkee kissasta että se on puolikas jos sillä ei oo kynsiä. Vähän sama jos sillä ei ois viiksiä, tai häntää. Täytyy ehkä miettiä tätä.

Tämä päivä on odoteltukin sitten että millonhan kissu suostuis menemään kakalle. Eli taas päästään näihin pakollisiin kakkajuttuihin, mutta reppanalla meni masu hieman sekasin automatkoista, oletettavasti. Tai sitten jostain herkusta mitä se oli saanut tai epähuomiossa mutustanut. Tuohan syö siis kaikki murusetki lattialta. Niin eipä mikään ihme jos sinne massuun on jotain epäsopivaa jostain lattialta vilahtanu. Mutta eilen se päästi ihan vetelän ripulikakan ja nyt ajattelin seurata että millon tulee seuraava ja minkälainen se on. Jos se on vetelä niin seuraavaksi lienee luvassa juustoa. Mutta jos se on normaali, niin saatan siltiki antaa pikkupalan herkkujuustoa, ihan vaan siksi koska meidän Pomppis on ylisöpö kaveri! Eiks je?

Tässä teille vielä kuva hienosta Miska-sedästä jonka hoivissa vieraillaan. MIAUU!


-Sna, joka miettii suurimman osan päivästä kissojen suolen toimintaa

Lomareissu!

Nyt on takana Pompulan toinen lomareissu! Käytiin anoppilassa, eli onkse ny Pompulan mummola sitte, vierailulla. Ihan yökylässä oltiin! Pikkukissu osas olla aika hienosti. :) Hauskinta vierailussa oli vanhan herran, Miskan, epäluuloiset ulvonnat ja kyräilyt. Nimittäin kyläpaikassa asustaa myös viisivuotias kissaherra Miska. Tai ainakin kuulemma viisivuotias. Koitin Mieheltä varmistaa asiaa äsken mutta ihmiseltä joka kiukuissaan pelaa sohvalla Angry Birdsiä, ei saa vastaukseksi muuta kuin että "Mrh hrmh... on vissiin...hrmh"

Sunnuntaina mentiin illalla tunnin automatka, joka meni oikein hyvin. Pompula sanoi muutaman kerran että MIJAU ja pisti pötkölleen koppaan. Ei se enää välitä mitään autoilusta. Mikä on sinällään tosi hyvä, koska varmasti meillä tulee sen elämän varrella melko paljon uusia kyläpaikkoja ja automatkoja.

Perille kun päästiin, niin ensimmäisenä kissu teki saman kun edellisessä kyläpaikassa. Se kiersi joka paikan juoksun kanssa ja lopulta asettui taloksi. Miska tuli myös sisällä käymään, kun on sekä ulko- että sisäkissa. Se raukka ei ensin edes tajunnut että sillä on nenän edessä ihan ihkaoikea elävä kissanpenikka! Sitten kun se Pompulan huomasi niin siitä itkusta ei tullutkaan loppua. Vähän piti kyräillä ja maukua ja "mauauauauaua"-itkua pitää. Ei Miska kovinkaan kauaa jaksanu Pompulasta välittää vaan paineli ulos patsastelemaan. Hyvä oli kuitenkin että sähinää eikä murinaa eikä karvojen nostattelua tapahtunu. Pelkkää maukunaa ja itkua.

Minä jätinkin sitten Pompulan ja Miehen anoppilaan ja painelin ite sukuloimaan toiseen kaupunkiin seuraavana päivänä. Kyselin sitten myöhemmin että miten toinen päivä on mennyt kyläpaikassa niin kuulemma oikein oikein hyvin! Herkkujuustoa ja herkkukinkkua on kuulemma syöty ja koko ajan on joku halunnut leikkiä tai paijata! Pompula on epäilemättä lellityin kissanpenikka maan päällä. Miska ei enää ollut niin paljoa välittänyt, mutta ei kuulemma ollut noteerannut sitäkään kun Pompula oli heittäynyt selälleen sen nenän eteen. Miehen mielestä Miska ja Pompula näytti lähinnä Karviselta ja Nekulta! :D

Kuva täältä.

Mutta onneksi Miskalle on luvassa siedätyshoitoa oikein urakalla, koska huomenna lähdetään takasin Anoppilaan ja viihdytään taas pari päivää ja heinäkuun lopussa on viikon mittainen reissu sinne, silloin viimeistään vieraillaan ulkona valjaissa ja varmaankin ollaan Miskan kans jo hyvätkin kaverit. :) Lupaan ottaa muutamia kuvia huomenna näistä kahdesta ja lisäillä tännekkin.

Asiasta toiseen, minä olen tässä jo hyvinkin laskeskellut ja haaveillut toisesta pennusta. Ja sen voisi aikasintaan ottaa loka-marraskuussa. Tai jos osamaksusopimus ei onnistu niin sitten joulu-tammikuussa. :) Mulla NIIIIIN jo himottaisi toista! Mutta, onneksi on Mies joka jarruttelee. (Ja leikkii tällä hetkellä Pompulan kans että minä saan päivittää blogia. Eli ei se mitenkään hyödytön tuo Mies ole. <3 )

Taidanpa haaveilla hitusen lisää kissasta ja lähteä sänkyyn nukkumaan. On niin karsean kipeä niska jostain syystä että tuskallista istua tässä koneella. Pitäs varmaan särkylääke ottaa. Tai nakittaa Miestä vähän hieromaan. :) Aijai.

-Kyttyräselkä-Sna

Kesäpäiviä ja kissan kuorsausta!

MRAUUUU! sanoo Pompula. Ja venyttelee. Ollaan nimittäin otettu tavaksi, että Pompula tai toiselta nimeltään Mamman pieni karvaperse, tulee aina syliin sillon kun minä istun koneella. Ollaan eilenki sylitelty moonta tuntia moneen otteeseen tässä tietokoneen ääressä. Vaatii tietynlaista akrobatiaa sekä kissulta että minulta että pystytään tässä chillailemaan. Mun syli ei oo valtava, mutta vielä tuo 2,5 kilonen pötkäle siihen mahtuu. Ja mahtuu myös aina vaikka ois sata kilonen! :D Eilen Pompula näytti ei-niin-naisellisen-puolen itsestään. Se kehrätä hurruutti minun sylissä pitkän tovin tässä kun istuttiin , sitten pikku hiljaa kehräys hiljeni ja vaihtu vaivihkaa kuorsaamiseksi. Olin kuolla sisäsesti nauruun ja yritin olla hytkymättä kun toisella painuu rentona pää taakse ja nenästä kuuluu vihellys ja perään että krooh. Ei kestä miten sulonen! Ei sitä pitkään jatkunu mutta just sen verran että ehdin ihmetellä että mistä tuo vihellys kuuluu! :D Oli ehkä huvittavinta pitkään aikaan! Ja samalla se laukaisi karsean ikävän Neiti-kissaa kohtaan.

Oon kyllä tottunu jo kissan kuorsaukseen, nimittäin Neiti-kissa, joka asustaa maalla vanhempieni luona, on kuorsaamisen kruunaamaton kuningatar. Tosin, se kuorsaaminen ja röhkiminen johtuu Neiti-kissan epämuodostuneesta nenusta. Sillä on syntymävika kuonossa ja se on hitusen hassun näköinen. Jos mietit kissan ja sen normaalin nenän, niin mietippä niin että sillä on "irrallinen" karvatuppo nenän varressa josta sojottaa viiksiä suoraan eteenpäin ja lisää siihen vielä toinen epämuodostut sierain ja muutamat karvat kirsuun, niin avot! Siinä on Neiti-kissa! Sillä oikeasti kasvaa karvoja kirsussa. :D Joku vois sanoa että "Hyi miten ruma kissa taitaakin olla!" Mutta tästä kun katsotte, ni onko se ny nii ruma? Munsta son HELLYTTÄVÄ! :)



Neiti-kissa onkin sellanen epeli että ei toista olekkaan. Hain sen Herra Masalle kaveriksi neljä vuotta sitten. Eikä mulla ollu tietoa sen pissiongelmista, eikä epämuodostuneesta nenusta, EIKÄ mistään muustakaan sen omituisuuksista. Mutta kun näin sen, niin en voinu jättää ottamattakaan. Neiti-kissa ois menny piikille, ellei se sitten ois alkanu Herra Masan tyttökaveriksi. Ja Herra Masa sen sitten kelpuutti itelle elämänkumppaniksi ja vaimokkeeksi.
No eräänkin kerran on sitten taisteltu niitten vahinkopissien kanssa. Joskus on ollu kengässä, vieraiden laukussa, sängyllä, matolla jokapaikassa muualla paitsi hiekkalaatikossa. Eläinlääkärissä on käyty tutkimuksilla ja rokotuksilla ja ei siinä kissassa mitään fyysistä vikaa ole ollut missään vaiheessa. Karsea korvatulehdus sillä oli kun se meille tuli, mutta lekuriin ja lääkkeet ni saatiin sekin pois päiväjärjestyksestä.
Neiti-kissan elämä on alkanu ilmeisesti jostain navetasta, hieman sisäsiittosista oloista ja se selittääki sitten jonku verran sen omituista käyttäytymistä. :D Sillä oli alkuunsa tapana kuseksia nurkkiin ja tehdä muutakin ilikeyttä, mutta näköjään ajan kans ne on jääny pois. Ainakaan pariin vuoteen ei kuulemma minkäänlaisia pissejä oo tullu minnekkään muualle ku laatikkoon. Ja ilikeyven teko on jääny pois kun on paljo tekemistä päivisin kun äiteen kans pitää ensin lukea aamusin lehti, sitten juoda kahvit, katsoa telkkaria, kiusata Herra Masaa, kutoa, nukkua päiväunet ja niin edelleen. Neiti-kissa on ihan varmasti mukana jokaikisessä päivän askareessa mitä vanhempieni luona tapahtuu! Luonteeltaan se on uteliaisuuden multihuipentuma ja hyvinhyvinhyvin sylin ja hellyyden kipeä! Neiti-kissalla on myös tapana nuolla ihan kaikki ihmiset, sekä toisinaan tilaisuuden tullen myös Herra Masa, läpimäräksi ja läpikotaisin jos vaan sille siihen antaa mahdollisuuden. Sitä antaumuksellisen lupsutuksen määrää ei oo rajattu mitenkään! Ja nyt mulla iski ihan hillitön Neiti-kissan kaipuu. Mehän meinatiin ensin Miehen kans ottaa Neiti-kissa ja Herra Masa asumaan tänne meidän kanssa, mutta minun vanhemmilta tuli sen verran painava vastalause että eihän onnistu. Herra Masa ja Neiti-kissa siis ovat alunperin minun kissojani. Ne ovat vain olleet hoidossa vanhempieni luona, koska ennen tähän asuntoon muuttoa minulla ei tässä kaupungissa ole ollut sellaista asuntoa missä kissojen kanssa olisi voinut olla. Lopulta kuitenkin tehtiin diili että Herra Masa ja Neiti-kissa on virallisesti vanhempieni kissoja ja me hankitaan tänne kaupunkiin uusi perheenjäsen. Ja nyt näyttäs siltä että met kaikki olema pysynet hyvinki onnelisena! MRANAU!

Hei ja voisin vielä vinkata teillekkin että kannattaa varmaankin tutustua sellaiseen kirjaan kun "Homer-kissan uskomaton elämä".


Kuva täältä.
Kirjailijana on Gwen Cooper. Mie tuossa päivällä alotin sen, ja puhalsin sitten märyt heti toisella sivulla. Luulen että kirja on hyvinki koskettava, mutta myös täynnä iloa, mitä nyt muutaman ensimmäisen luvun perusteella voin sanoa. Mutta niiden pohjalta teillekin jo suosittelen, kirja käteen ja lukemaan! :)
Tuolta löytyy myös vinkkiä: http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/homer-kissan-uskomaton-elama/

-Sna, joka haluais ainaki sata kissaa

Mamman aamuhetki!

Ei mulla muuta, ku sitä vaan että tältä näyttää minun aamut! MiJAU!

Kuva-asioita ja läpimärkä mamma.

Noniin, nyt on Pompula pesty. Eihän se menny ihan niinku elokuvissa, mutta puhdas siitä tuli. Ja itseasiassa aika kivuton juttu oli se pesu. Itte vaan olin hurjan märkä ja kissalla vähä jännitti. Kai se jännitti mullaki. :) Mutta nytpä olin niin fiksu että hommasin ens pesukerralle ittelle kokeneen kaverin, joka tulee jeesaamaan minua siinä touhussa. Mukava homma! Kissaa en saanu föönattua nyt, mutta pyyhekuivasin sen ihan ok. Sit se itte hoiti loput ja lopuksi minä kampasin ja harjasin. Tuli siitä ihan puhtaan näkönen. :) En sitten tiä, menikö perse eellä puuhun koko homma. Mutta sepä jää nähtäväksi.

Nyt kun tässä oon saanu oman koneenki käyttöön ja kuvankäsittelyohjelman hyvin hollille, niin on luvassa teillekkin enemmän kuvia. Joku ehti jo sanoakki että kuvat kehiin niin tässäpä olisi! :) Pistin yhteen aikasempaan postaukseen kuvia nyt tossa äsken lisäksi ja tässä ois muutamia viimepäiviltä. MRNAU!

Meillä pelaa sekä kissu että Mies. :D


Ja tässä ois pentupaketissa saatu tunneli, joka on Pompulan lempileikkikaveri. Sinne on kiva viiä kaikki hiiret ja pallukat ja tonkia niitä siellä ja juosta myös toisinaan pää eellä seinään tuon tötterön kans.


Tässois vielä Mamma ja Pompula sillon kun käytiin toisen kerran katsomassa Pompsua.



Luppaan laittaa seuraaviin postauksiin lisää kuvia. Niitä tulee melkein joka päivä kuitenki otettua, niin sama se on laittaa tännekin asti kun on kerta nyt vehkeet millä laittaa. :)

-Sna

Aamukahvissa on tosi mukava räpiä.

Huomenta.

Mie koitin juoda aamukahvia tossa ku heräsin. Ei tullu mittään koko hommasta. Kissa mourusi ja oli päällään kahvikipossa. Ripsisräpsis vaan, hirviän hauskaa. Ei kai se auttanu ko leikittää ensin ja sitte juua ne kahvit. Tuo on tottunu aina aamusin leikkimään. Rutiinithan ne on mitkä rulettaa kissojenki kanssa.



Raapimapuu on saanu hyväksynnän. Yöllä heräsin kun kissa kömysi toiseksi ylimmälle tasolle nukkumaan. Ja aamulla näköjään oli hirviän mukava roikottaa takajalkaa sieltä. Eli puu on tullut jäädäkseen. Kauhian ketterä kaveri ei tuo kissu oo. Näytti lähinnä samalta ku mie pyylään itteäni veestä laiturille, kun kissa meni eka kertaa puussa tasolta toiselle. Tiättekö, punnertaa etutassuilla että saa perseen matkaan. :D

Tänään suurimpana juttuna ois kissun pesu! Mie olen kerran eläissäni kissan pessy. Se oli meidän karsian iso kollikissa Tassu, joka oli jossain öljyssä räpiny ittensä ihan likaseksi. Se tuli kerran kotiin ja äitee sano että nyt pitäs viedä kissa pesulle. Ei muutaku toppakamat niskaan ja pesuhuoneeseen. Hirviä homma se oli! Oli muutamat raapimajälet ja purujälet mutta kissasta tuli puhas. Nyt ajattelin olla sitte hitusen viisaampi ja alottaa ihan suosiolla nyt tämän pesemisen. Ja onneksi Pompulaa on pesty jo kasvattajallaki. Ostin Mustista ja mirristä semmosta pentushamppoota. Se käy kuulemma sekä kissille että koiralle. Sillä ajattelin puunata tuon elukan. Samaten ois tarkotus föönata se. Se voi ollakki jo HIEMAN mielenkiintosempi tapahtuma. Saapa nähjä mitä Pompula on mieltä. Tekis mieli oottaa Mies kotiin, että ois joku kaverina. Mutta toisaalta, oiskai se hyvä opetella itekseenki. Eli ei muuta ko menoksi! Tuun varmaan kertoon pesun jälkeen että miten se sitten meni! Toivottakaa onnea :D

Kissaviikonloppu!

Olipa kyllä kissatäyteinen viikonloppu. Kempeleessä oli POROK:in näyttely ja siellä piti sitten molempina päivinä vierailla. Kauheasti hyvän näköisiä cooneja! Hirmu isoja uroksia siellä oli! Ja kissakuume senkun kasvaa mammalla. Kollia puuhataan jo kovaa vauhtia ja se otetaan heti kun tilanne antaa myöten, ja lompakon nyörit. Meille on jo useampaa pentua tarjottu, mutta Mies ei anna periksi vielä ja toki mammallaki järki kolkuttaa sen verran että korkeintaan syksyllä on mahdollista ottaa toinen. Mutta se on kyllä päätetty että Pompulalle poikaystävä hankitaan! Sain aika hyvän kuvan kissaihmisistä näyttelyssä. Paljon tuli hyviä vinkkejä ja neuvoja! Sain ihan kädestäpitäen ohjausta coonin näyttelyasentoon ja pääsin pitämään sylissä niitä melkein kymmenkilosia uroksia. Jestas että ne on hienoja! Jotenkin se hieno juhlahumu siellä näyttelyssä oli yllättävää. Ihmiset poksutteli skumppapulloja kun jonkun kissa oli voittanut ja niin edelleen. En kai mie tienny että ne niin hössöjä on! Ihan mahti meininki oli kyllä! Kiva ois iteki päästä osalliseksi joskus semmoseen, ja mistäs sen tietää vaikka joskus pääsiskin! :)

Eilen käytiin Pompulan kanssa pieni kyläreissu. Käytiin 20 minuutin automatkan päässä vähän vierailemassa. Pompula ei automatkoista juuri välitä sen kummemmin, vähä maukunaa kuuluu mutta hyvin rauhallinen kissa autossakin. Sitten päästiin uuteen paikkaan, niin ensin piti kiertää hämmästyneenä kaikki paikat ja nurkat ja sen jälkeen saatto keskittyä ihmisiin. Sen takia koitetaan vierailla mahdollisimman aikasessa vaiheessa muissa paikoissa, että Pompula tottuis ensinnäki matkustamiseen, uusiin hajuihin ja uusiin ihmisiin. Hieman myöhemmässä vaiheessa varmasti täytyy alkaa vierailemaan myös muiden eläinten luona. Ei varmasti tee hallaa. :)


Pieni Pompula kyläreissun jälkeen. Saatto HIEMAN unettaa. :D Awws!


Pahinta viikonlopussa oli se, että mua puri näyttelykärpänen. Haaveilen kovasti että josko syksyllä pääsis Jyväskylään! En tiiä, joko se olis Pompulan ensimmäinen näyttely vai pitäskö mamman kiertää yksin vähän enemmän. Tietenki se ois hirmu hyvä, että aikasessa vaiheessa käyttäisin Pompulaa jo. Vuoden päästä voi olla ihan liian myöhästä lähteä näyttelyitä kiertämään. Parempi ois että pentusarjassa sais hieman kokemusta jo. Niin aikuisena ei sitten ois hankalaa.

Maanantaipäivän suurin juttu oli postimies joka kävi tuomassa pitkään ja hartaasti odotetun raapimapuun! Nyt tuli Zooplussan tilaus jossa oli Atlas-raapimapuu meidän pikku-Pompulalle! Ja ai että on hieno. Mamma sen omin pikku kätösin ähelsi pystyyn. Eikä menny ko KOLOME tuntia!! :D Voipi olla että Mies saa töistä tullessaan tarkistaa että liekö tuo paljo mitenkään ruuvattu kiinni. :D Minusta se vaikuttaa ihan hyvältä, mutta toki Miehellä voi olla tähän oma mielipiteensä. Oisin ruuvannu koko hökötyksen kattoonki kiinni, mutten ylettäny keittiönjakkaralta. Se jää ainaki Miehen huoleksi. Ripustin muutaman lelun tuohon riekkumaan, niin näyttäähän tuo kelpaavan. :) Ihan tyytyväisen olonen pikkukissu. Kaikkea sitä ihminen tekeeki kissan takia. Me luovuttiin ruokapöydästä että saatiin raapimapuu mahtumaan olohuoneeseen. xD Varmaan syödään lattialta kohta kissan kanssa, kun yksinkertanen tosi asia on että tuo pöytä ei mahdu tähän asuntoon mihinkään. Mietin että jos sitä tälläis tuohon ikkunan eteen niin siinä se saattais ehkä mennä. Mutta mihin mie sitten nojatuolin laitan? Vissiin se on pakko jostakin huonekalusta luopua, jos täällä meinaa mahtua elämään. Koirilla on isännät ja kissoilla henkilökuntaa, niinhän se menee. Mitä vain Pompulan vuoksi... eiks je.. Huomatkaa lievä katkera sävy :D

Ja tässä ois eka kerta raapimapuussa, joka ei oo vielä katossa kiinni. :)






Nyt taijan lähteä päiväunille ku Pompulaki hiipi sohvan alle lempipaikkaan nukkumaan. :) Jos otettais päikkärit ja alettais sitte oottelemaan Miestä töistä. Saatan antaa palautetta Miehelle siitä, että kannattiko antaa kissan juoda piimälasista ja syödä kinkkupalasia leivänpäältä. Pompula ei nimittäin antanun millään periksi kun minä koitin äsken syödä voileipää. Väkisellä mourusi lautaselle ja tönäsin varmaan sen kymmenen kertaa kissan alas, mutta ei! UUDESTAAN JA UUDESTAAN! Ja sydäntäsärkevä MRAUUUU aina kun tönäsin pois. Jestas mikä HERKKUSUU. :) Tosin, tiputin vahingossa maksamakkaraa lattialle ni eipä tarvinu juuri luutua hakea ku oli makkara lipastu parempiin suihin matolta. Että mikäpä siinä! :D

Nyt ne päiväunet. Jos näkis taas kissaunia, niinku viime yönäki. :)

-Sna, kiipelypuun mestarikokoaja!

Vainoharhainen mamma tässä hei!

Kuulkaapa. Tännään se on vasta vainoharhasuus päässykki kummittelemaan oikein urakalla. Meillä tässä eräänä iltana sattu semmonen juttu, että leikittiin Pompulan kanssa joku tovi ja sitten yhtäkkiä, se meni keittiönjakkaran alle ja läähätti hetken. EIHÄN KISSAT LÄÄHÄTÄ! No Mies sanoi mulle vaan että pyhpah väsy vaan leikkiin ja siksi läähätti. Mie en sitte sen kummemmin noteerannu asiaa. MUTTA tänäaamuna... mie leikitin Pompulaa sellasella kepillä jonka päässä on naru ja narun päässä jotaki härpäkettä. Siinä se 10 minuuttia jakso aamusella sen perässä juosta ja sitten taas keittiöön ja läähätys käyntiin. MITÄ IHMETTÄ!??! Se läähätti varmaan jonku viitisen sekunttia. Lopetti ja joi. Kyllä se niskakarvat nosti mammalla pystyyn ja pisti selaamaan googlesta taas kaikenmaailman jutut kissan läähätyksestä. Pahalta tuntu, koska Maine Cooneilla on HCM-sydänvikaa jonkunverran. Ja läähätys voi johtua sydämessä olevasta häiriöstä. Googletin ja googletin sen minkä kerkesin. Ja olin varma että nyt se kissa kuolee tuohon paikkaan. Vaikka se kehräsi minun jalkaa vasten sängyllä. Kauhuissani sitten soittamaan kaikki kissakaverit läpi. Ja lopulta kasvattajalle että herraisä mitä mie teen. Kasvattaja käski olla huoletta. Kissa läähättää kuulemma siksi että nyt on niin hirveän kuuma. Pennut saattaa kuulemma olla sellasia. Noniin ja mamma on taas sekopää ja ylihuolehtiva. x)

No joka tapauksessa mua jäi hieman vaivaamaan tuo läähätys ja päätin että seurataan nyt kuitenki vielä jonku aikaa. Jos näyttää yleistyvän tai menevän pahemmaksi niin sitte lähetään sydänultraan, joka sitte maksaaki ihan herkullisen 250 euroa. Mistä minä rahat siihen revin, sitä en tiiä. Mutta sinne mennään jos pakko on! Meillä kuitenkin on vielä lähiaikoina eläinlääkärissä käyntiä, niin pyydän siellä kuuntelemaan TARKASTI sydämen ja keuhkot. Ja sitte katon mitä lääkäri sanoo että pitääkö lähteä ultraan vai ei. Toivottavasti se nyt IHAN oikeasti johtuu vaan siitä että on jumalattoman kuuma ja että se on pentu, eikä ihan vielä hoksaa omia rajojaan. Voihan se 10 minuuttiakin olla liikaa tällasella helteellä. Mietippä ite ko käyt juokseen sen 10 minsaa, tulleeko hiki ja alakaako hengästyttään? Mulla ainaki! Kai kissallaki voi sitten... Kyllä mua silti vähän hirvittää, mutta ei auta ku seurata. Oon kyllä sen tienny, että kissa saattaa läähättää stressitilanteessa, esim. autossa, tai sillon kun se käytetään eläinlääkärissä ja niin edelleen ja niin edelleen. Mutta että kotona ja pienen leikin jälkeen... siitä en oo kuullu koskaan enkä nähny itte. Mutta sovitaanko että nyt on vaan niin uskomattoman kuuma ja se johtu siitä! Ainaki toistaiseksi, ennen kuin toisin todistetaan. Tuun muuten hulluksi ja saan itkuhysteriakohtauksen jos alan aattelemaan jotakin kauhuskenaarioita. Jos joku on kuullut tai nähnyt kissan läähättävän niin vois olla niin ystävällinen että jättäs kommenttiboksiin juttua siitä että missä tilanteessa, miksi ja todettiinko mitään sairautta?

Toisekseen, on tänään parit hyvät naurutkin saatu. Ensimmäiset saatiin kun tulin Ystävän kanssa kotiin ja Mies oli kissan kanssa täällä keskenään. Samantien kun tultiin niin kissa meni laatikolle ja ähisi siellä hetken. Minä aloin ruokaa laittamaan ja kerkesin toki upottaa käteni jauhelihaan että teen lihapullia kun Ystävä toteaa "Kissalla on kakkaa perseessä." O-ou, niinpähän näytti olevan kunnon raidat karvahousuissa. Ei muuta ko pyllypyykille, mars. Mie käskin Miehen tulla kattomaan että miten se asia hoituu. Vastauksena "Hyi onko pakko?" - No on tietenki, ei sitä tiiä millon jouvut ite pyllypyykille. No siinä me koko perhe sitte vessanlavuaarilla pestiin kissaparan takamusta. Mies tyhjensi hiekkalaatikon ja sieltähän löyty semmonen vuosisadan sissikamiinan putki. Ihan rehellinen hirviä kissanpaskaläjä. :D Mutta ei ainakaan ollu ripulia, ihan normaali kakka, hirviän iso vaan ja siksi sitä oli takertunu pöksykarvoihinki jonkun verran. Mutta meidän Pompulahan on niiiiiin hieno kissa että eihän se ollut millänsäkkään vaikka takamus pyyhittiinki märällä pyyhkeellä puhtaaksi ja päästettiin sitte kissa tekemään itse viimeistelyt. :) Hieno piusu, sanon mie.

Pompula sai tänään myös uuden nimen. "Tuuppa Puppeli kattomaan tätä." sano Ystävä. Minä ja Mies revettiin nauruun sohvalla. Voi kai se olla sitte vaikka Puppeli. Tai jos sen kollikaverin nimeksi tulis sitten Puppeli. Miltä kuulostas? :D Eikö vain oiski hyvä!

-Sna, jolla mammattaa