KIIMA! Voi ääk!

Täällä voidaan jo ihan hyvin! Elsa ottaa reippaasti lääkkeet aamuin illoin ja Metacami on voitu jättää jo pois. Pompulan kanssa yhteiselo sujuu aika mutkattomasti. Molemmat neidit tietävät että mitä toinen sietää ja mitä ei. Esimerkiksi Elsa ei siedä Pompulan takamuksen tarjoamista, jota jatkui kuusi päivää. Eli Pompula yllätti meidät kaikki ensimmäisellä kiimallaan. :D Nyt on sitten sterilaatioaika varattu sille samaan syssyyn kun Elsalla on tikinpoisto.

Pompula aloitti varovaisen mouruamisen silloin kun Elsa vietiin leikkaukseen, eli viikko sitten tiistaina. Me pöljät ihmiset luultiin että se ihmettelee Elsan poissaoloa, mutta ei, kysehän oli siis vain tietynlaisista tuskista ;D Tätä sitten jatkui se kuusi päivää ja eilen Pompula vaikutti jo taas kohtuu normaalilta. Lukuunottamatta sitä että sukkakuivurille piti vielä takamus kääntää ja koittaa että lämpeäiskö edes se. No voin kertoa että sukkakuivurikaan ei lämmennyt. -.-

Kolme ensimmäistä päivää meni ihan häpäkässä. Yksi on potilaana ja toinen huutaa taukoamatta kurkku suorana ja tarjoaa itseään ihan kaikelle mikä liikkuu, tai on epäilyttävästi paikoillaan. Huvittavinta tilanteessa oli se että Elsa ja Pompulahan ovat Miehelle ensimmäiset ihkaomat kissat. Ja ilmeisesti naaraskissan kiimasta ei kauheasti ollut kokemusta. Minä varoitin jo hyvissä ajoin että sitten kun se kiima tulee niin se voi olla että se raastaa ihmisparan hermoja. Vastaus oli "Kyllä kyllä, juujuu."... Ja lopulta asia hoidettiin niin että laitettiin Mies eristykseen ja minä nukuin kissojen kanssa olohuoneen sohvalla ja kuuntelin Pompulan mouruamista ja vahdin että Elsa ei hypi korkeisiin paikkoihin. XD Aika väsyneet pari kolme päivää oli. :) Onneksi tilanne jo helpottaa ja nyt vain toivotaan että kiima ei uusi ennen sovittua leikkauspäivää. :)

Muutama kuva vielä ajalta ennen Elsan leikkausta.

Pompulan ja Elsan eka leikkihetki!