Oi ihanuutta, nyt on loma! Ja heti ensalkuun haluan kertoa että Hilman paraneminen on lähtenyt hienosti käyntiin. Ontuminen väheni pikkuhiljaa ja tällä hetkellä ei onnu ollenkaan. Tassu alkoi kääntyä oikein päin ja nyt se on lähestulkoon kuin entinen tassu. :) Aika onnellista! Yhdesti on kontrollissa käyty ja ajattelin vielä toisen kerran käyttää. Jalka on vielä turvoksissa jonkun verran. Minusta tuntuu että pitkään turvottaa eikä laske oikein, mutta käytän vielä kerran lääkärissä ja kysyn. Eihän se tietenkään heti painu pois se turvotus sellasen tällin jälkeen. Pompula on menossa hammashoitoon ylihuomenna, joten samalla jos kehtaisin kysyä meidän vakkarieläinlääkäriltä että jos se katsois Hilmaakin.
Joulun aika on mennyt aika siivillä. On kyläilty ja saatu lahjoja ja annettu lahjoja ja syöty ja juotu ja syöty ja saunottu ja syöty ja lenkkeilty ja syöty. Hilma sai joululahjaksi koirapuistoilua! Kerran aiemmin olen kävässyt puistossa Hilman kanssa kolarin jälkeen ja oltiin vaan pieni hetki. Tällä kertaa Aattona oltiin noin 20 minuuttia ja nähtiin koirakamuakin. Ai että sitä riemua ja lystinpitoa. Jalka kesti! Ei ontumista, ainakaan mitään huomattavaa. Mies meinas että ei onnu ja minä muka näin että vähän keventäs. Ottaapa nyt selvää, koska oon aika huolehtivainen ja saatan ehkä kuvitellaki tommosen ontumisen. Heh. Tässä pieni juoksupätkä! Mitä ootte mieltä? Ontuuko?
Meillä on otettu Joulu vastaan hyvin rauhallisissa merkeissä. Ei oo paljoa vierailtu missään eikä hössötetty. Lähinnä Miehen kanssa kahdestaan nautiskeltu kotona. Oon oppinu tykkäämään Joulusta vasta viime vuonna. Sitä ennen minun mielestä Joulu oli turhin juhla maan päällä. Mutta näin se on, vanhuus ei tule yksin. Nyt se tuntuu aika mukavalta viettää Joulua omassa kotona oman perheen kanssa. Karvakamut on herättäny tänäki Jouluna aikamoista hilpeyttä. Elsa varasti kinkkua ja Hilma kerjäsi niin ettei meinannu pyllyllään pysyä. Jouluaaton perinteinen rommikävely tehtiin tänäjouluna Hilman kanssa. Viime Jouluna oltiin kaksistaan kävelyllä Miehen kanssa ja täytyy sanoa että tänä Jouluna oli vielä hauskempaa. Niin ja siis joku varmaan ihmettelee että mikä on rommikävely. Rommikävely on se, että otetaan pieni rommipullo mukaan ja lähdetään Jouluaattona kävelylle. Se on mukavaa kun pakkanen kipristelee poskia ja voi nautiskella hiljasuudesta ja naukata rommia jos palelee. Ja meillä se on perinne. :) Täytyy ens Jouluksi hankkia Hilmalle sellanen rommitynnyri kaulaan. Jos joku tietää mistä niitä saa, ni voi vinkata. :)
Joulupukki oli tänä vuonna aika rikas. Sain vaikka mitä ihania lahjoja jälleen. Tuo Mies on ihan uskomaton miten se joka Joulu hemmottelee minua. Tänä Jouluna paketista paljastui kameraan uusi objektiivi! Viime Joulunahan tuli kamera. Nyt on Tamronin AF70-300mm F/4-5.6 LD 1:2 Macro-objektiivi. Ai että. Meikäläiselle just soppeli aloittelijan kampe. Sitten sain Star Wars-blurayboxin. Huippua! Olenhan siis hirmuinen Star Wars-fani! Ja sain vaikka mitä muutaki ihanaa kivaa tarviketta, koriste-esineitä, pyjamia ja vaikka mitä. Sain myös hiustenkihartimen, jolla yritin äsken tehdä hienoja kiharoita. Sain aikaseksi kaks palovammaa, yhden per käsi. Enkä mitenkään hirmukauniita kiharoita. :D Harjoitus tekee metsurin, vai miten sitä sanotaan. En aio luovuttaa. :)
Joulu on siis ollut onnellinen ja mukava. Vielä on lomaa tämän viikon loppuun ja toinen päivä täytyykin jo lähtä takas sorvin ääreen. Täytyy nyt levätä kunnolla koska seuraava loma on taas vasta kesällä.
Laitetaan vielä muutamia kuvia vielä kehiin joulun ajalta.
No eihän se nyt tämäkään Joulun odotus mennyt niinkuin elokuvissa. Huonoja uutisia tältä suunnalta.
Hilma otti ja karkasi, ja karkausreissullaan jäi auton töytäisemäksi joulukuun toinen päivä, viime sunnuntaina. Tapahtumasta on jo lähes viikko. Nyt on ehkä hyvä aika purkaa ja jäsennellä tapahtumia itselleenkin ja luultavasti tämä blogi lienee ihan hyvä vaihtoehto siihen. Surua ja huolta on ollut uskomattoman paljon ilmassa.
Viime sunnuntaina oltiin minun vanhempieni luona kylässä ja Hilma päätti livistää ovenraosta kattelemaan naapurin koiria. Takasinpäin tullessaan tapahtui sitte se pahin. Toisesta suunnasta tuli auto ja Hilma juoksi eteen. Vauhtia autolla oli jotain neljäkymmentä kilometriä tunnissa, ei onneksi sen enempää. Ja Hilma osui auton puskuriin eturenkaan kohdalle viistosti. Etujalka siinä rytäkässä meni. Mies huusi, Hilma on jäänyt auton alle ja minä soitin samantien paikkakunnan päivystävälle eläinlääkärille, ei ollut aikaa lähteä omalle paikkakunnalle. Nyt oli kiire! Tarkistin suun limakalvot heti ja koira oli shokissa ja etujalka ei toiminut. Koira autoon ja lähdettiin HETI. Sen verran että kuskin puhelinnumeron sain otettua ennen lähtöä. Ajettiin noin kymmenessä minuutissa eläinlääkärille. Kakskymmentä minuuttia kolarin jälkeen oltiin eläinlääkärillä. Vastassa meitä oli jo lääkäri valmiina ja koira kannettiin pöydälle. Eläinlääkäri antoi kipulääkkeen, niittasi jalassa olevan pienehkön (ja ainoan) haavan ja laittoi koiran tiputukseen. Antibiootin Hilma sai myös suonensisäisesti. Soitin oman paikkakunnan eläinlääkäripäivystykseen ja meidät luvattiin ottaa heti vastaan. Hilma nostettiin takakonttiin tippapussin kanssa ja minä takapenkille. Lähdettiin kohti toista eläinlääkäriasemaa röntgeniä ja jatkotutkimuksia varten. Koskaan ei se matka ole tuntunut niin pitkältä, mitä silloin.
Päästiin perille puolessa tunnissa. Onneksi asemalla ei ollut muita potilaita juuri silloin ja me päästiin suoraan sisään. Hilmaa ei voitu rauhoittaa shokin takia joten kuvat oli otettava siten miten pystyi. Mies avusti röntgenissä. Koira kuvattiin perästä päähän, sen takia että nähdään onko ilmarintaa tai muuta vammaa sisäelimissä. Pulssi tuntui vain oikealla puolella eikä kuulunut kunnolla vasemmalle. Pelko vain kasvoi ja minä itkin. Hilman toinen etujalka ei toiminut. Se kääntyi väärinpäin, tassun yläpuoli, maata kohti kun koira koitti astua. Kävelemään Hilma ei juuri pystynyt edes kolmella jalalla, kivut olivat niin pahat. Koira saatiin osittain kuvattua ja sisäelimissä ei näkynyt merkittäviä vammoja, keuhkot olivat hieman "shokkikeuhkot" mutta ei hälyttävää. Olkavarsi jäi kuvaamatta koiran kipujen takia ja vamman epäiltiin olevan juuri siellä. Ihme kyllä, kuvissa ei vielä näkynyt murtumia. Kova turvotus ja hermopinne jalassa. Jäätiin heräämöön shokin takia seurantaan ja Hilma sai toisen tippapussin suoneen ja samalla hoitaja laittoi niskaan, nahan olle, toisen pussin nestettä. Hilma oli yhteensä neljä tai viisi tuntia tiputuksessa. Sydänäänet kuuluivat illalla jo paremmin myös vasemmalle. Pulssi laski sadastakahdestakymmenestä kahdeksaankymmeneen.
Yöksi päästiin kotiin. Sovittiin että aamulla jatketaan toiselle eläinlääkäriasemalle kuvaamaan olka ja koko jalka uudestaan. Yö me valvottiin lähes kokonaan. Minä seurasin koiran hengitystä ja mittasin pulssia ja laskin hengitystiheyttä. Pelkäsin niin helvetisti että se kuolee. Yö meni sekavassa horroksessa itkuisena. Koiran takia oli pysyttävä rauhallisena. Aamulla kahdeksalta soitin aikaa heti eläinlääkärille. Sen verran huonosti oli aikoja että saatiin vasta klo 12 aika. Ei auttanut ku odottaa. Koira oli kovalla kipulääkityksellä ja tokkurainen. Puolen päivän aikaan päästiin eläinlääkärille ja koiran kävelyä katsottiin. Tassu yhä edelleen kääntyi väärin päin ja se ei reagoinut varpaiden välistä nipistelyyn kunnolla. Minä itkin taas. Koira sai rauhoittavan lääkkeen ja sen jälkeen se vietiin kuviin. Minä ja Mies odotettiin odotushuoneessa pitkiä pitkiä minuutteja. Kuvista ei kuitenkaan luojan kiitos, löytynyt murtumia. Turvotusta vain kyynärpään kohdalla kovasti. Pulssi kuului normaalisti vasemmalta, onneksi!
Kotona, molemmat jalat paketissa. Omalla paikalla.
Jäätiin heräämöön jälleen, tällä kertaa odottamaan rauhoittavan lääkkeen häipymistä. Minä lähdin sillä välin itse käymään palaverissa. Muutoin olin koko maanantain pois töistä, samoin Mies. Itseasiassa en ihan kamalasti muista kahden tunnin palaverista mitään, mutta esimies soitti jälkeenpäin ja kertoi että hyvä palaveri. Hieno juttu jos oli hyvä. Ajelin takaisin eläinlääkäriasemalle hakemaan Miestä ja Hilmaa. Hilma olikin jo aika hereillä ja päästiin kotiin päin. Taas meni valvoessa koko ilta ja yö. Pienessä horteessa kävin välillä mutta pääasiassa seurasin Hilmaa. Seuraavana aamuna oli mentävä töihin. Tiistaiaamu valkeni väsyneenä ja pakkastakin oli paljon. Hilman vointi oli ok, tilanteeseen nähden. Kipulääkkeet ja antibiootit annettiin. Minä lähdin eläinkauppaan heti kun se aukesi. Menin ostamaan pantaa, kauluria varten ja vesi- ja ruokakuppijalustaa. Tietenkään meillä ei sitä sopivaa pantaa kotoa löytynyt vaikka noita pantoja on noin miljoona. Ostin sitten aktivointilelun, pannan, luita, vesi- ja ruokakuppijalustan ja muuta tarviketta koiralle. Kävin kotona ja menin töihin. Töissä oli aika hankala olla. Selitin ihmisille että mikä on ja onneksi suurin osa kai ymmärsi. Ihmeellisessä sumussa meni koko päivä ja illalla töistä tullessani olin ihan poikki. Mies oli ollut koko päivän koiran kanssa ja päivä oli mennyt ihan kohtuu hyvin. Jalka alkoi olla hieman parempaan suuntaan. Ja minun mielestä Hilma käveli illalla jo paremmin kuin aamulla. Jalka jäi vielä välillä väärinpäin mutta kääntyi jo oikeinpäinkin. Hilma ihan selvästi tiedosti sen jalan olemassaolon.
Teki mieli jo uutta lelua riepottaa!
Kipulääkkeet vaikutti sen verran että selällään rellottaminen oli jossain vaiheessa ihan ookoo juttu Hilman mielestä.
Siitä tiistaista asti, Hilma on mennyt parempaan suuntaan joka päivä! Vointi on ollut hyvä ja turvotus laskenut, nyt lauantaihin mennessä lähes kokonaan. Jalka alkoi pikkuhiljaa toimimaan ja nyt kävelee jo kohtuullisen normaalisti, eikä enää onnu pahasti. Jonku verran kuitenki vielä. Liikuntaa ei oo harrastettu ollenkaan. Pissalla käyty vaan tuossa pihalla. Jalka ei enää käänny enää nurinpäin istuessa, maatessa eikä kävellessä. Eli ihan hyvin on lähteny paraneminen käyntiin. Jalassa olevasta haavasta on vaihdettu sidettä päivittäin ja putsattu Betadinellä.
Keskiviikkoaamuna jaksettiin kuitenkin reippaasti nousta aamukahville Mamman kanssa. <3
Keskiviikkona leikittiin myös aktivointileikkejä!
Tässä on vielä video Hilman leikkihetkestä. Puhelimella kuvattu.
Tottakai kuitenkin jotain pientä takapakkia on pakko tulla. Ja tällä kertaa ihan oman huolimattomuuden takia.
Tänä aamuna heräsin puoli viideltä siihen kun Hilma haukku sängyn vieressä. Ajattelin että kakkahätä ja vetelin housuja jalkaan että lähden viemään koiran ulos. Pääsin eteiseen asti ja katoin että lattialle on siististi revitty side. Mietin että miten se sen kaapista on sen siderullan tuohon kantanu... Hetki meni ennen ku tajusin että se side ei oo kaapista vaan jalasta. Ensimmäiset ajatukset oli että voi paska. Sen jälkeen alettiin tarkastelemaan jalkaa tarkemmin ja paljastu että Hilma on harjotellu niittien poistoa ihan itse. Kolme niittiä törrötti joka ilman suuntaan koivesta ja haava oli auki. Ei muuta kun soittoa eläinlääkäripäivystykseen ja saatiin sieltä ohjeeksi että kipulääkettä ja puoli kymmeneltä niitinpoistoon. Siinä aamu sitten kuuhkattiin ja ooteltiin ajan matelevan. Lopulta yhdeksän aikaan uskallettiin lähtä kohti eläinlääkäriä. Siellä sitten haavaa tutkittiin ja Hilmalla oli virtaa niinkuin pienessä pitäjässä, eli rauhotuspiikin se tarvi taas että jotain toimenpiteitä pystyttäisiin tekemään. Hilma uupahti ja lääkäri napsi niitit pois. Jalka putsattiin ja sidottiin. Ohjeeksi saatiin että kaks kertaa päivässä huuhdotaan vedellä haavaa ja vaihdetaan sidettä. Nyt Hilma heräilee rauhotuksesta, on juonu vähän ja käyny pihalla mutta ei vielä pissalla. Jalkaa kutittaa eli kauluria on pakko pitää. Tuolla se omalla paikalla kylkeä kääntelee. Rassukka. Kaulurilla ois ehkä voitu estää tällanen takapakki. Mutta kun ei tajuttu yöksi laittaa, niin ei tajuttu. Nyt mennään sitten näin.
Maanantaina meillä on vielä kontrolli kävelyn takia eläinlääkärillä. Parempi on että siellä katsotaan että miten Hilma kävelee ja mitkä kuntoutusohjeet annetaan. Ja tarkastetaan se hermopinteen tilanne. Vieläkö hermo on puristuksissa tai minkälaista vauriota jalassa ylipäätään viikon paranemisen jälkeen näkyy.
Itsesyytökset on tosi kovat tällasen tapauksen jälkeen. Kokonaisuudessaan oma vikahan se on että koira karkaa eikä tule takaisin käskettäessä. Tässä nähdään tapakoulutuksen ja tottelevaisuusharjotusten pointti. Meillä ihan selkeästikään ei tarpeeksi niitä ole tehty. Mitä tästä opimme...
Viikko on mennyt aika sekavissa tunnelmissa. Oon kuitenkin niin onnellinen siitä että sain pitää Hilman vielä lähellä. Pahimmassa tapauksessa meillä ei enää olisi koiraa. Henkisesti rankkaa aikaa tämä on ollut ja kaikki muut asiat on jääny sivummalle. Nyt tästä eteenpäinkin aion panostaa kokonaan Hilman paranemiseen. Ja odotan sitä päivää että saan päästää sen koirapuistoon vapaaksi juoksemaan. Hilma odottaa sitä päivää varmaan miljoona kertaa enemmän kuin minä.
Niin rakas ja tärkeä <3
Nyt menen tuonne Hilman viereen katsomaan telkkaria ja rapsuttelemaan ja herättelemään omaa rakasta koiranpentuani joka mun kanssa on ja jakaa arjen. <3
-Sna, joka taas osaa arvostaa elämää eri tavalla.
Ps. Kuvat on kaikki otettu puhelimella, joten laatu ei paras mahdollinen.
Helouhelou vaan! Ja taas se aika kuluu niin siivillä! Mutta Hilman kanssa on kahdet näyttelyt jo takana! Pentuluokassa käytiin Limingan ryhmänäyttelyssä ja sitten hurautettiin Pelloon pentunäyttelyyn. Molemmissa jäätiin vimpoiksi. Limingan näyttelyssä narttupennuissa oli kaks koiraa ja uroksissa yks. Sama juttu Pellossa. Ja me oltiin sitten toisia aina nartuissa. Seuraava näyttely olis Kajaanissa tammikuussa, minne vois mennä. Mutta ollaan aikalailla tultu siihen tulokseen että ei taideta lähteä. Antaa Hilman kasvaa ja kehittyä rauhassa. Katsotaan sitten kesällä miltä Himppara näyttää. Tässä nyt ois muutama kuva kuitenki sekä Limingasta että Pellosta.
Pellon pentunäyttelystä. Hilma ja Hilman hieno kuolalappu!
Pellon pentunäyttely. Hilma kehässä. Varmaan ainoa kuva missä se ei rieku IHAN MITEN SATTUU! :D
Kissakuulumisia sitten sen verran että me järjestettiin tässä syksyllä myös Suomen Maine Coon ry:n kanssa kissojen esittelynäyttely täällä pohjoisessa. Itse olin alusta lähtien ideoimassa koko näyttelyä ja saatiin kyllä melkoisen onnistunut tapahtuma aikaiseksi. Kävijöitä oli yli 400 ja kissoja yli 50 kappaletta. Meidän Elsa oli myös matkassa. Elsahan ei oo aiemmin käynytkään näyttelyissä, joten otin sen matkaan ihan testimielessä että miten se pärjäisi ja hyvinhän se meni. Ei mitään hirmuista stressiä eikä panikointia. Elsa otti aika lunkisti ja sai kymmenen ääntä yleisön suosikkikissaksi. Vaan sillä tuloksella ei kyllä paljoa pärjätty, mutta "Painavin naaras"-kisassa pärjättiinki. Elsu-rakas oli näyttelyn toiseksi painavin naaraskissa. Meän pläski <3 :) Täältä muuten löytyy esittelynäyttelyn kaikkien leikkimielisten kilpailujen tulokset. :)
Pompula ja Jedi pötkötteli tapansa mukaan lakanan mutkassa koko päivän. Mullahan on siis näyttelyissä melko mielenkiintoset viritelmät Pompulle ja Jedille. Ne on isossa kevythäkissä, joka ei oo sturdi vaan sellanen taviskevythäkki. Sen päällä on pinkkiä leopardikuvioista kangasta, ja pohjalla on viltti ja pari vanhaa lakanaa ja Ikeasta hankittu (ja ystävältä saatu) istuintyynyn päällinen pussina! Kuinka luovaa :D Muilla on hirmuhienoja verhovirityksiä ja mulla lakanoita! Elsalle kylläkin ostin uudet tuliterät verhot Coonis-kaupasta. Sellaset vihreät, että Elsun ihana punainen olemus erottuu sieltä verhojen seasta. On muuten nätit!
Sieltä näyttelystä mulla ei ole olemassa yhtään itseotettua valokuvaa, mikä on tosi kurja juttu. Mutta luultavasti kuvia ehkä joskus jonkun ottamana jonnekin tulee, toivottavasti.
Tässä ois kuitenkin arkisia kuvia kotoa! Näitähän on aina mukava kattoa!
Pompulan ja Jedin aamumatsit!
Yhteismetsästystä!
Paljosta vetoa, pöydällä on ruokaa :D
Oon tässä seuraillu tätä meidän lauman kehittymistä. Pompula ei vieläkään perusta Hilmasta juuri ollenkaan. Saattaa ne olohuoneen lattialla maata kolmen metrin päässä toisistaan mutta siinä kaikki. Pompula viittaa tassulla Hilman lähestymisyrityksille. Saapa nähä lämpeääkö se Kuningatar koskaan koiralle. Elsu taas sietää Hilmaa hieman paremmin. Se antaa nuuskia ja saattaa nenämoikataki jo Hilmaa jos oikein hövelille päälle sattuu. Hilma saa myös nuustia jo mahasta Elsukkaa. Jedi taas on Hilman kans ihan bestikset. Ne menee niinku majakka ja perävalo joka paikkaan. Ei nekään silti vielä vierekkäin nuku tai mitään sellasta ylisöpöä, mutta kun aikaa kuluu niin luulen että kyllä ne jossain vaiheessa alkaa vierekkäinki pötköttelemään.
Tässäpä oli pikasesti kuumimmat jutut syksyltä ja nyt mun täytynee jatkaa ikuisuusprojektiani, nimittäin siivoamista. Se homma ei tästä kämpästä nimittäin tekemällä lopu. :)
Laitetaan ny loppuun vielä Hilman taidonnäyte että kuinka tehdään oikeaoppisesti puutarhahommia!
-Sna, joka viettää rauhallista viikonloppua kotosalla pitkästä aikaa
Ps. Tänään mennään Hilman kaa eka kertaa uimalaan uimaan, joten kantsii ootella piakkoin jo uutta päivitystä! ;)
Kun kerta aioin päivittää useammin niin testaillaan tätä puhelimen kautta päivittämistä taas.
Löysin tällasen kuvan puhelimesta jonka Mies on napannut jo aikaa sitten meidän Jeppanasta. Tuo hylly ei oo saavuttanu kissojen keskuudessa pysyvää suosiota mutta todistettavasti siellä kerran ainakin on hengailtu. :)
Viikonloppuna on jälleen luvassa Hilman kanssa match show ja ensi viikon sunnuntaina kutsuu jo toinen oikea näyttely. Sitten taitaakin olla näytelmähommat ohi koiran kanssa tältä vuodelta. Seuraavaksi keskitytään kissoihin ja niiden näytelmiin.
Viime viikonlopun näyttelykuulumiset tuleekin ihan omaan postaukseensa sitten. :)
Olipa pikainen ja pomppiva päivitys taas. Koittakaa pysyä kärryillä. ;)
Voi kaikkea on tapahtunut niin mahdottomasti! Ette uskokkaan kuinka paljon! No sen verran sanon alkuun ennen kuin kukaan alkaa epäilemään, että uusia eläimiä EI ole tullut taloon EIKÄ ole tulossakaan. :) Kuitenki joku mietti että "Taas se hullu kissanainen on hankkinu jonku elikon" kun alotin tekstin tuolla tavalla.
Hmm viimeksi oon kirjotellu kesäkuun puolella. Tarkottaa siis siitä että sen jälkeen Hilman kanssa on kierretty monta monituista Match Showta ja kissojenkin kanssa ehdittiin käydä näyttelyssä kaks päivää! Kesään on mahtunut muutaman viikon loma ja sitten vaan niitä iänikusia tylsiä töitä. Molemmat rampataan Miehen kanssa töissä ja vapaa-aika hillutaan eläinten kanssa. Ai niin, käytiin me festareillaki! Se oli lystiä se!
Oih <3
Sohvaepisodi vei meiltä tuossa myös jokusen viikon. Joku kissoista sitten pissi sohvalle. Me ei koskaan saatu selville että kuka se oli, mutta Jedi me kuitenkin käytettiin kastraatiossa. :) Sohva pestiin kolme kertaa ulkona ja pidettiin pari viikkoa pois näkyviltä, eri huoneessa. Sen jälkeen nostettiin takaisin olkkariin ja suojattiin hyvin. Toistaiseksi sohva on saanut olla rauhassa. Se voi olla, että joku tytöistä kävi siihen pissillä tai sitten se voi olla että Jedi sitä merkkasi. Mää kuitenki luulen, että syy oli siinä että Jedi on nyt tullut kunnioitettavaan vuoden ikään ja kollittelu alkoi näkymään käytöksessä jo joku tovi sitten. Voi olla että tytöt provosoitu Jedistä ja pissaili, tai sitten tosiaan se oli itse herra Jeppana. Siitäkin episodista kuitenkin selvittiin ja Jedi elää auvoista eunukin elämää tästä lähtien. :)
Pompu ottaa lunkisti.
Jedi ulkoilemassa Juhannuksena.
Elsa tutkii <3
Hilma lepää uintireissun jälkeen.
Käytiin tosiaan myös siellä POROK:n Kempeleen näyttelyssä ja siellähän meillä meni aivan hurjan hyvin. Kissoista mukana oli Jedi ja Pompula. Jedi kilpaili vielä avoimessa luokassa ja sai molempina päivinä sertit! Toisena päivänä pääsi myös värin paras valintaan asti, mutta ei enää siinä sitten pärjännyt. Pompula taas kilpaili kastraattiluokassa ja sai myös molempina päivinä sertit! Ja yllätti sunnuntaina melko reippaasti! Pääsi värin paras valintaan ja sen jälkeen vielä TUOMARIN paras valintaan ja sitä kautta suoraan paneeliin! Ai että voin olla ylpeä minun pikku Pompulasta! Turkkimotkotuksiakaan ei tullu tällä kertaa, vaan molemmista mainittiin että hyvässä turkissa ja hyvin on laitettu! Meillä meni siis ihan superhyvin verrattuna siihen Kuopion reissuun viimeksi. Siellähän meni vähän sinne päin ;) Nyt meni aika nappiin. Omat odotukset täytty ja kissatkaan ei stressannu juuri ollenkaan.
Tuomareista sen verran että Pompulalla oli lauantaina tuomarina Pam DelaBar, CFA:n tuomari erikoisluvalla Fifen näyttelyssä. Oli mukava saada häneltä arvostelu. Ja ylisöpöä oli kun arvostelusetelissä luki lopussa että "Presented with love!" Sunnuntaina Pompulan arvosteli Elena Noskova, jolta myös saatiin se Tuomarin Paras-lappu. Jedin arvosteli lauantaina Alexey Shchukin, jonka arvostelutavasta tykkäsin ite! Ihanan lempeästi käsitteli kissoja ja kerto koko ajan mitä tekee ja mitä on mieltä, sellasella ihanan pehmeällä äänellä ja oli tosi ystävällinen. Soli ihana. :) Ja sunnuntaina Jedi oli myös Elena Noskovalla.
Tässäpä vielä neljä kappaletta arvosteluseteleitä, jos jotakuta kiinnostaa :)
Pompulan arvostelu lauantailta
Pompulan arvosteluseteli sunnuntailta.
Jedin arvostelu lauantailta.
Jedin arvostelu sunnuntailta.
Ainoa asia mikä tässä hieman harmittaa on se, että Jedi jäi nyt sitten sertiä vaille Championiksi. Jos ois pärjätty ilman pissahommia niin ois ollu mahdollista saada se viimeinenki serti. Mutta nyt meni näin ja seuraavassa näyttelyssä tavoitellaan sitte Permior-titteliä Jedillekin. Pompulalla se on sertin päässä. Jännittää että millonka se saadaan vai saadaanko millonkaan, se vimppa serti! On tämä kissaharrastus oikeasti aika mukavaa! Ainahan sitä joitaki kateellisia natkuttajia löytyy vaan kannattaako niistä niin kamalasti välittää? On minunki kissat haukuttu tuhanteen kertaan että ite en tollasia ottas ja voivoi ompa rääpäleitä jne. Vaan ei kai se minua haittaa, toki mulle saa mielipiteensä kertoa ja pitääkin, jos erikseen sitä kysyn. Mutta minä oon onnellinen näistä karvapalleroista!
Hilman kanssa menee hyvin. :) Se on kasvanu hurrrrjasti ja painaa jo semmosen 39 kiloa. Säkäkin on korkea, en vaan tiedä kuin korkea. :) Kävin Oulun kansainvälisessä koiranäyttelyssäkin kahtena päivänä. Olin töissä siellä Oulun Eläinsuojeluyhdistyksen kojulla. Oli niiiin mukavaa! Ostin sieltä ittelle superhienon nöffilaukun! Sitten juomakupinalustan ja löysin vielä kissoille sopuhintaan näyttelyihin kupit. :) Vaikka mulla on oma kevythäkki, niin ostin silti sellaset jotka voi ripustaa häkkiinkin. Ei sitä koskaan tiedä josko tarvis ja niitä voi käyttää ilman niitä kiinnikkeitäkin. Tuhlasin kyllä mahottomasti ja oli niin huippua ku siellä oli kaikkia myyjiä ja sai vaan hipeltää ja hipelöijä kaikkia ihania tavaroita. Oisin varmaan saanu sinne uppoamaan koko kuukauden palkkani. :D
Hilma sai maistaa herrrrrrkkujätskiä! NAMI!
Hilma on nyt ilmoitettu ensimmäiseen näyttelyynsä joka on siis jo HUOMENNA. Hauska mennä! Vaikkakin, Hilmasta kuuluu motkotuksia että se on värivirheellinen jne. No niinhän se vielä onkin! Naamassa on valkosta, ja ei sais olla. Mutta sepä häipyy iän myötä :) Koko ajan se on pienenemässä se valkonen läntti. Mikä on siinä mielessä hyvä että värivirheellisyys häipyy ja toisaalta huono, koska Hilma on niin symppiksen näkönen valkosella naamallaan.
Mätsäreissä me on käyty ahkerasti. Vissiin viidesti ainakin! Ensimmäiset mätsärit oli 28.6. ja ne oli SWCS ry:n järjestämät. Siellä oli kyllä kivaa! Saatiin sininen nauha ja Hilma osas mennä ihan kohtuullisesti kehässä. Ite vaan näytän aina niin tiukkapiposelta :D Pitäsköhän hymmyillä joskus?
Toiset mätsärit oli hmm.. mitkähän ne oli.. Niin joo! Ne oli 10.7. ja oli Suomen Collieyhdistyksen järkkäämät. Ja taas saatiin sininen nauha. Eikä sen kummempaa.
Sitten käytiin vielä 12.7. Oulun Puudelien järjestämässä mätsärissä. Eikä taaskaan pärjätty vähhääkään. Sininen nauha ja oltiin viimisistä viimisiä. :( No sellasta se on. Täytynee vaan harjotella ja mukavaa touhuahan tuo mätsärihomma on. Koira saa hyvää harjotusta! Sekä kehästä että sitten siitä, että tottuu koira- ja ihmispaljouteen. :) Hilma on kyllä aina ihan hienosti. Ainahan sitä jotain parannettavaa on, mutta hitaasti kai hyvää tulee.
Sitten käytiin 11.8. Oulun koirauimalalla ja sieltä napattiin punanen nauha, muttei sitten kuitenkaan sijotusta tullut. Ja 21.8. Muskettikoiran pihalla käytiin kanssa Suomen Newfounflandinkoira yhdistyksen ja Bernhardinkoirayhdistyksen v. 2013 erikoisnäyttelytoimikuntien järjestämässä mätsärissä. Siellä saatiin sininen nauha ja lennettiin ekojen joukossa sinisten kehästä pois. :D Sellasta se on tää meidän mätsäritouhu. Vaan saapa nähdä miten huomenna menee! Jännittää jo ihan hurjasti!
Nytpä lähdenkin eläinkauppaan ostamaan Hilmalle ohennussakset, itelle numerolappupidikkeen ja sitten alankin pesemään Hilman. :) Saas nähdä miten huomenna menee! :)
-Sna, joka aikoo tästä lähtien päivittää blogia oikeastikki useammin. :D
Voi kamala miten pitkään aikaan en oo ehtinykkään päivittää tätä blogia! Hävettää ihan! :D Älkäät rakkaat lukijat harmistuko. Kamalaa kiirettä on ollu niin töissä kuin vapaallakin. Mutta eiköhän tämä tästä taas lähde rullailemaan.
Hilma-koira on kasvanut ihan hurjasti! Painoa löytyy jo 22 kiloa ja säkä on siinä 50 cm huitteilla. Kissat on pysyneet suurinpiirtein samoissa painoissa. Jedi kasvaa hitaasti, mutta varmasti. :)
Tähän kahden kuukauden taukoon on kyllä mahtunut jos minkämoista sattumaa. Hilma on sairastanut vatsaansa ja lääkärissä on rampattu, mutta nyt jo kuukausi on menty ihan normaalisti. Erikoisruualla kylläkin. Nyt aletaan vaihtamaan takaisin vanhaan ruokaan, jotta saadaan selvyys johtuiko se siitä se yltiömäinen ripulointi. Hilman kanssa on opeteltu uimaan ja tehty kaikkia kesäisiä juttuja. Edellisen viikon Hilmuska vietti kasvattajan luona hoidossa (ja opettelemassa tapoja), kun me oltiin Etelä-Suomessa vähän fiilistelemässä keikkoja. Mötley Crüe ja Metallica piti käydä katsomassa. Eli mikäs sen parempaa kuin viikon loma ilman velvollisuuksia ;)
Kissat olivat hoidossa tätini luona ja kuulemma kaikki oli mennyt ihan hyvin. Eilen hain kissut kotiin ja tänään kysyin tädiltä että onko ollut kissoja ikävä. Kuulemma oli hieman orpo olla. Sellasia veijareita ne on. <3 Mamman mussukat. Nyt Pompula onkin sitten aika reteesti parkkeerannut itsensä Mamman syliin. Jedi mouruaa kevättä rinnassa, kuin isokin kolli konsanaan ja Elsa vaan chillailee.
Tällä hetkellä kotona on ihanan seesteistä ja rauhallista. Mies kattoo formuloita, Hilma syö luuta ja kissit nukkuu kaikessa rauhassa. Elsa omalla lempipaikallaan, tässä läppärin takana ja muut ties missä.
Ompa hankala kirjoittaa näin pitkän tauon jälkeen! Mutta jätänpä turhat löpinät pois ja pistän parit (lue: miljoonat) kuvat kehiin, koska yksi kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. :)
Jedipau!
Pompula pesulla <3
"MOI SAANKO MÄÄKI TULLA SOHVALLE!!!!???!" Varmaan kissojen ilmeestä voi päätellä että mikä oli vastaus... :P
Hilman ja velipoika Wilhon leikkituokio!
Elsu rakstaa kameraa!
Ompukka on tätä mieltä kamerasta!
Hilmuska!
Jedi, peittojen kuningas!
Nyt ei kyllä tähän hätään muuta. Täytyy mennä unosille! Mutta luppaan etten piä tommosta taukoa enää. Ihan tyhmää sellanen ;P
Ja vielä yks päivitys täältä sängynpohjalta. Testaan tässä puhelimen Blogger-sovellusta että miten tää toimii vai toimiiko ollenkaan.
Jedin kanssa pötkötellään ja katsotaan telkkarista Cats101-ohjelmaa. Siinä näyttää olevan Devon rex esittelyssä, ja munchkin. Jotenki minusta ne munchkinit on liian pitkälle jalostettuja, sellasia tynkäjalkoja. Mutta devonit on ihan söpöjä otuksia! :)
Pompuki huutelee jo unilauluja olkkarissa. Sillä on kumma tapa mölistä ennen nukkumaanmenoa. Kai se kertoo kaikille että "Tää primpsessa menee unille nyt." :D
Joten otanpa Pompusta mallia, että öitä vaan kaikille. :)
Siis voitteko käsittää tämän kuvan söpöyttä! Mulla tulvii satamiljoonaa kiloa rakkautta rintaan ku katon tätä. Sillain liekehtii ja läikkyy rinnassa <3
Oon siis rakastunu. Ja onko kumma, kun meillä asustaa tällainen pieni Hilma Sinikka Mönkäre. <3
Kuva: Erja Alamäki
Kuva on otettu joskus sillon, kun Hilma on ollu ihan pittuinen, kasvattajan luona. Voisin laittaa tähän miljoona sydäntä. En kestä <3 Oih ja voih!
-Sna, joka on onnellinen siitä että omistaa koijjjanpennun.
Vihdoinkin tähän asiaan. Mieli on parempi kuin eilen ja enää ei harmita kaikenmaailman tyhmät ihmiset. :) Nyt voinki keskittyä kertomaan meidän näyttelyreissusta.
Viime perjantaina illalla pakkasin Isin auton täyteen. (Huom. Isi on siistein tyyppi ikinä koska se lainaa aina isoa autoa ku tarvin.) Pakkasin sinne kolme kissaa ja kolme naista ja paljon matkatavaraa. Päivän olin ollu töissä ja lähtemään päästiin joskus iltasella. Meillä oli varattu Puijonsarvessa huone jonne sitten ajeltiin yötämyöten nukkumaan. Matkassa meitä siis oli yks kappaletta noviisiehdokkaita ja kaks kappaletta maine cooneja, kaks kissanomistajaa ja yks tärkeä henkinen tuki. Jotenki meillä siinä matkassa vierähti aika tosi kauan ja oltiin joskus puolen yön jälkeen vasta perillä. Noh, naiset ja "Ei meillä kyllä mikään kiire oo"-mentaliteetti. :) En ees muista paljo kello oli, mutta illalla viimeisen kerran katoin että puol kaks ja kuudelta soi kello. Ja ristus notta väsytti!
Kissat me erotettiin yöksi siten että Pompula ja Jedi oli huoneen puolella ja Mikke asusti saunassa. Mehän siis varattiin saunallinen huone että Herra Mikke saa oman yksiön.
Aamulla kello soi kuudelta ja lähettiin siinä tohinoissaan sitten syömään. Mulla alko hiipiä mahottomasti perhosia masuun ja jännitti. Syötiin oikeen hyvin ja lähettiin sitten jo aika kiireessä näyttelypaikalle. Mää luulin että siellä on tuhottomat jonot ja ei keretä ja joudutaan jonottaan ja apuapua. Mutta paikalle kun päästiin niin siellähän oli vaikka kuinka monta eläinlääkäriä ja ilmottautuminen hoitu siinä samassa kun eläinlääkärintarkistuskin. Kello väänsi varttia vaille yhdeksän ja puoli kymmeneltä alkoi arvostelut. Siinä me kiireessä tohistiin kissat häkkeihin ja muutenkin touhotettiin. Pompulan kasvattaja oli kanssa paikalla ja teki viimeisiä taikatemppuja Pompulan turkille että neiti ei ois ihan niin karvalakin näkönen. Onneksi näin heti siellä tuttuja ja ehdin sitten kyselemään pöljänä siinä kaikki että mihin mää meen ja mitä mää teen seuraavaksi. Siinä mielessä oli tosi hauskaa kun kaikki neuvo! Se oli ehkä parasta että jos vaan kysy, niin neuvoja tuli. Ei tarvinu olla ihan ummikkona.
Jedi arvosteltiin ennen Pompulaa ja minun henkinen tuki kävi esittämässä Jedin. Juttuhan oli siinä että kun mää oon hermoraunio ja jännitän helposti niin Jedi ei mulla pysy käsissä. Mutta ystäväni on taas tyynen rauhallinen ja hällä oli kokemusta jo aiemmin näyttelyistä, niin Jedi oli oikein hienosti sylissä. Tottakai Jedi hieman jännitti, mutta ei varmasti lähellekkään niin paljo kun mitä ois jännittäny jos oisin ollu sen kanssa yksin. Ja ihan mahtava juttu että Jedi otti kohtuu rennosti koko touhun, verrattuna siihen mätsäriin! Ei sillä jännittäny lähellekkään niin paljon! Voi minu pieni Jeppana!
Olin seuraamassa Jedin arvostelua ja tuomarina oli Olga Komissarova Virosta. Ja ai että kun meinasi itku päästä! Jedi sai EX1. Se kyllä oli yksin, ilman kilpakumppaneita. :D Mutta silti! Eihän sitä ois ollu pakko antaa sitä EX1 vaikka olikin yksinänsä. Eli oon tosi ylpeä ja tyytyväinen. (Nyt joku näyttelykonkari lukee ja nauraa partaansa että höhhöö :D ) Mutta oon silti! :)
Kuvan otti Miken omistaja.
Tämäkin Miken omistajan ottama.
Ja Miken omistajan kamerasta tämäkin.
Jedistä sanottiin että "Hieno poika, kehittymässä." Tässä on vielä kuva josta voi jokainen tavata että mitä tuomari oli mieltä. Mutta pääpiirteittäin että hieno kehittyvä kissa. Päätä odotellaan ja häntä oli tosi hieno. Väristä sen verran että väri voi muuttua tiikeristä täplikkääksi koska on täplää ja raitaa. Kuulemma jossain välissä näin saattaa käydä kun kissa kasvaa. Väristä sanottiin myös että ekselentti. :D Mutta että ottaapa näistä harakanvarpaista selvää sitte.
Samaan aikaan Jedin kanssa oli Miken arvostelu. Ja Mikkehän siis oli noviisiluokassa ja eurooppalaiseksi yrittämässä. Kaksi tuomaria arvosteli ja olivat kuulemma hurrrrrjan tyytyväisiä. Mikke oli hypännyt itse tuomarin pöydälle ja siitä pois. Aika harvinaista varmaankin, että kissa kulkee näyttelyalueella valjaissa aika lunkisti. ;) Mikke on sellanen jäbä että sillä ei paljo stressaa. Ja läpihän se meni että pätkähti! Mikestä tuli sitten eurooppalainen. Harmittaa kun en itse päässyt katsomaan tätä Miken arvostelua kun olin Jedin kanssa.
Mikke hengailee.
:)
Näiden jälkeen oli vuorossa Pompula jonka menin esittämään itse. Pompulaa vähä jännitti vaan niin jännitti muakin. :D No hyvinhän se meni. Pompulalla oli kilpailija. Ja se toinen kissukka oli hienompi, ja niin se kyllä oikeasti olikin, vaikka meidän Pompula on kaaaaaaikista kaunein. ;)
Kuvan on ottanut Pompulan kasvattaja.
Tämänkin kuvan otti Pompulan kasvattaja.
Mutta Pompulle siis EX2 ja tässä kuva jos joku haluaapi tavata. Tuomarina oli Satu Hämäläinen.
Sen jälkeen oltiinkin valmiit ja kello oli siinä yhdentoista kahdentoista pintaan. Loppupäivä siis oli aikaa seurailla muita ja kuljeskella häkkirivien välissä ja ihastella kissoja. Vaan päivästä jäi hyvä maku suuhun ja paljo opin uutta. Aamulla olin sitä mieltä että joo ei oo mun hommaa nämä näyttelyt. Vaan yllättäen illalla olinki sitten eri mieltä ja innoissani jo menossa Kempeleeseen kesällä. Paljon näin tuttuja ja juttua riitti. Illalla väsytti ihan sikana ja kotia kohti sitä sitte lähdettiin ajamaan. Aika tööt olo oli ja matka meni ajamiseen keskittyessä, ei musta juuri juttukaveria ollu. :D
Seuraavana päivänä sitten maksoin näyttelymaksut Kempeleeseen. Siellä ainakin käydään vielä, jos siis mahdutaan. Ja sen jälkeen katotaan että jaksetaanko tai kannattaako lähteä enää muualle.
Tässä ois meidän supersiistit ruusukkeet vielä. Isompi Jedin ja pienempi Pompulan.
Mulla itellähän ei ollu kameraa mukana koska en jaksanu raahata sitä matkassani, niin kuvat ovat muiden ihmisten kameroista.
