One Lovely Blog Award!

Ai että piristi viikonloppua! Olin saanut Myrskyltä One Lovely Blog Award-tunnustuksen! Kiitos hurjan paljon! Mää yleensäki tykkään tähdä tällasia hupijuttuja ja mun mielestä ne piristää blogia kuin blogia. Tää on jo toinen tunnustus minkä tämä blogi saa! Jihu!!

Tunnustukseen kuuluu siis:

1. Kertoa linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen.
2. Kirjoittaa seitsemän satunnaista faktaa itsestään.
3. Lahjoittaa tämä sama tunnustus 15 blogille/bloggaajalle.



Ja tässäpä olisi faktoja minusta:

1. Olen keski-ikäistymässä kovaa vauhtia. Enää ei innosta kaikenmaailman humputukset vaan chillailen aika mielellään kotona oman perheen kanssa. Ennenmuinoin olin melkonen bilehile ja siiderihai! Aina oli jotku menot tulossa, menossa tai parasta aikaa meneillään. Nykyään ei kyllä. Vanhuus ei tule yksin. :)

2. Olen kissaihminen, silti minulla on koirakin. En tykkää kaikista koirista. Kissoissa pätee enemmänkin niin että kissa mikä tahansa, niin se on suloinen ja ihana ja awwws. Koirissa taas, harvat ja valitut sykähdyttävät. Yleensä eivät sykähdytä. Rotikat, sakemannit, dobermannit, terrierit ainakin on rotuina sellasia joita en hankkisi itselle koskaan evernever! Silti olen aivan rakastunut omaan nöffipentuuni <3. Onko tämä sitä "Ei meidän lapset"-juttua, mitä monilla äideillä esiiintyy?

3. Olen äkkipikainen ja suorasanainen ihminen. Ja yleensähän saan sitten kärsiä siitä ihan reippaasti. >.<

4. Rakastan työtäni. En voi kuvitella että tekisin jotain muuta, paitsi ehkä eläinten kanssa jotain. Mutta ei mulla siihenkään oo sellasta tatsia kuin nuoriin. Oon ylpeä nuoristani ja työni on upeaa! Olen siis nuoriso-ohjaaja.

5. En kestä kakofoniaa. Ja tämähän johtuu töistäni. Saan uskomattomat raivarit jos meillä kotona soi radio ja tv yhtäaikaa tai jos molemmilta koneilta kuunnellaan yhtäaikaa musiikkia. :D Töissä saan kuunnella melua ja meteliä aivan riittämiin, jotenka kotona rakastankin hiljaisuutta. Ja taas päästään siihen vanhuusjuttuun, olen tullut vanhaksi. ;)

6. Pyrin tavoittelemaan hyvää elämässäni ja tuoda myös hyvää ympärilleni. Tärkeää on että kaikilla olisi asiat hyvin ja itse en ainakaan saisi mitään pahaa aikaseksi.

7. Tykkään kaikista yhdistyksistä! :D Tällä hetkellä kuulun eläinsuojelyhdistykseen, Porok:iin, Maine Coon-yhdistykseen, Nöffi-yhdistykseen, Kennelliittoon... jäiköhän jotain.. No jokatapauksessa tykkään hurjasti touhuta kaikenlaisissa tommosissa. Harmi vaan että teen iltatöitä niin kokoukset tuppaa aina jäämään välistä. :(

Ja laitan tunnustusta eteenpäin muutamalle blogille, jotka eivät ehkä vielä ole saaneet tätä.

Karvahelvetti

We Run the House

room with new colours

Susirajan riesat

Hansi Skoteissa

Siinäpä oli. :)

Tarkotus oli myös kertoa Hilman vierailusta vanhempieni luona mutta jääkööt ensi kertaan. Oli niin kiva tehdä tämä!

-Sna, joka otti juuri lauantain kunniaksi kolmen tunnin ihanat päiväunoset!

Painot!

Edit. Pompulan paino on siis 6 kiloa, eikä 5,1.

Hei päivitänpä vielä tänne tämänhetkiset painot kaikilta.

Pompula 6 kg ja ikää 1v 2vkoa.
Elsa 7,6 kg ja ikää 2v 6vkoa.
Jedi 5,1 kg ja ikää 8kk.

Ja Hilmuska 9,1 kg ja ikää 8vkoa ja pari päivää.
Hilma paino 14.3. 7,5 kiloa ja 17.3. 8,3 kiloa. Aika vauhdilla tuo neiti kasvaa. :)

-Sna, joka ei missään nimessä paljasta omaa painoaan x) Kerron sen sitten kun Hilman kanssa painetaan saman verran XD

Keväinen aamu

Ulkona on ihan loistava ilma! Aurinko paistaa ja ihan muutama aste pakkasen puolella! Hilma nukkuu aamutemuamisten jälkeen ja kissat häärää ympäri taloa. Kyllä arki on ihanaa! Meidän elämänrytmi muuttu Hilman myötä ihan kokonaan. Mieskin nousee sängystä aamulla ennen aurinkoa, samoin minä. Oon jopa saanu omat ruokailutottumukset muutettua ja olo on superhyvä. Aivan omituinen juttu tuo koira!

Meillä on mennyt tosi hyvin. Nyt Hilma on asunut meillä viikon ja sisäsiistiksi opettelu sujuu hurjan hienosti. Vain kolmet kakat sisällä ja pissoja tietysti joka päivä, mutta enemmän niitä ulos tulee kun sisälle. Kissat ovat ihmeissään uudesta tulokkaasta. Tällä hetkellä kaikki sietävät toisiaan hyvin. Kissat vaan eivät kovin kovasti arvosta kun Hilma menee suunapäänä aina häntä heiluen kohti kissoja. Sitten mennään karkuun puuhun ja kaapin päälle tai sohvalle. Mutta ajan kanssa varmasti alkaa sujumaan vielä paremmin tämä yhteiselo. Kissat ei vaikuta kovinkaan stressaantuneilta ja niiden lauma on vahvistunu entisestään. Pompulan ja Elsan välit on parantuneet Hilman myötä, vaikka ei ne koskaan mitenkään huonot ole olleetkaan. Nyt vaan tytöt on entistä läheisempiä toistensa kanssa. Jedi ehkä tekee eniten tuttavuutta Hilman kanssa.

Hilmalla löytyy luonnetta aika paljon. Ja "EI" on joskus todella vaikea sana kuulla, saati ymmärtää. :D Ollaan harjoteltu luoksetuloa, istumista, yksinoloa ja hieman hihnassa oloa. Tänään varmaan käydään autoajelulla apteekissa kun haetaan matolääkkeet koko sakille. Hilmalla saattaa olla matosia masussa koska pari päivää on näkynyt pehmeää ruikulikakkaa. Sama sitten madottaa koko lauma kerralla. Pompulalla ja Jedillä kun on se näyttelykin tulossa.

Kissat ovat myös pesun tarpeessa. Pompula ja Jedi pitäs pestä nyt ja kattoa minkälaiseksi turkki menee. Saapa nähdä saanko niitä mitenkään edustuskuntoon näyttelyä varten. Pompulan häntä on ihan surkeassa kunnossa ja muutenkin näyttää että se on tosi huonossa karvassa ja pölisee vaan irtokarvaa aina mennessään. Harjaillaan joka toinen päivä ja ens viikonloppuna otan pesu-urakan kahdelle kissalle. Katsotaan nyt... vähän jännittää kyllä. Mulla pyörii ihan kamalat kauhuskenaariot päässä siitä näyttelystä. Naurattaa itteäki, mutta kun en osaa juuri sanoa että mitenkä nämä käyttäytyy ihmisten ilmoilla. Nyt jäinkin miettimään tuossa yks päivä, että oisko pitäny siirtää vaan silleen että ois menty pelkästään Kempeleen näyttelyyn kesällä. Ei ois ollu pitkää automatkaa eikä ressiä siitä. Helpompaa ois ollu mennä sinne. Mutta, toisaalta ja taas toisaalta. Asioilla on puolensa, ja nyt mennään Kuopioon sitten! Jostain pitäs pari kappaletta näyttelyverhoja löytää. Ajattelin että melkeinpä voisin koittaa ommella itse, koska rahatilanne on nyt sellanen että kaksia verhoja on aika hankalaa ostaa. Eli jospa säästäis ja askartelis jostain jemmakankaasta. Ei kai niiden nyt NIIIIIIN hienoja tarvii olla..? Kai sitä pärjää vähemmälläki. Tai sitten vois lainata joltakulta, joka suostuis omiaan lainaamaan. Eipä vaan ihan hirveästi oo tuttuja keillä kissojen näyttelyverhoja ois. :D

Hilmakin on menossa näyttelyyn! Kasvattaja meinasi että syyskuussa muistaakseni, tai joskus syksyllä, mennään ensimmäiseen näyttelyyn! Me varmaan Miehen kanssa lähdetään mukaan katsomaan sitä koiranäyttelypuoltakin. Hilmasta pitäis tulla hieeeeno koira. Kunhan me vaan osattais kasvattaa se hyvätapaiseksi ja tottelevaiseksi koiraksi.

Meillä kävi myös viikonloppuna koiravieraita! Tässäpä ois muutama kuva Aatusta ja Hilmasta. Aatu on ystäväni koira. Sekarotuinen sydäntenmurskaaja jolla on jalkoja vaikka muille jakaa. Nauroin katketakseni kun Hilma ja Aatu leikki yhdessä ja Aatusta nyt ei juuri muuta näkynyt kun kasa rupelina pyöriviä jalkoja jotka menivät joka ilmansuuntaan, niin innoissaan poika oli.





Enpä oo tainnu muistaa kertoa täällä, että käytin Jediä yks päivä töissä! Otin matkaan sen illalla ja parisen tuntia vietettiin Mamman työpaikalla. Ja sekös oli jännää! Jedi oli tosi reipas ja tosi utelias. Eikä osottanu minkäänlaista paniikkia ketään kohtaan. Tietenkään se ei sylissä juuri kovin hyvin pysynyt ja sohvalla oli mukavampaa ja muutenkin oli kiva kuljeskella ja nuuskia nurkkia. Sohvan alla oli kans tosi jännää. Ja Mamman penskat tykkäsi kovasti. Jedi sai hurjasti rapsutuksia, ja maltto hienosti ottaa vastaanki niitä! :) Musta on kiva ku voin käyttää aina pikasesti työmaalla nuita eläimiä tutustumassa ihmisiin ja hälinään. Tekee hyvää kissoille, koiralle sekä minu penskoille. Eläimet on niin opettavaisia juttuja. :) Hilma pääsee kans Mamman töihin kylään heti kun rokotukset on kunnossa kaikinpuolin ja saadaan mennä kotoa poiskin. :) Mammalta on jo kyselty että "Tuothan varmasti sen käymään täällä?" ja voin luvata että tuon. En kyllä tiiä kuinka sallittua se on käyttää tuollatavalla eläimiä työmaallani, mutta eipä siitä kukaan oo vielä mitään sanonu ja hyväähän se vaan kaikille tekee. Luulisin ;)




Ja loppuun vielä kuvat maailman kauneimmista neideistä! Mamman rakkaista!




-Sna, joka alkaa nyt aamupalalle!

Hullu mikä hullu.. sanokaa vaan.

Kyllä. Mamma on tullut höperöksi ja alkanut urakalla höperehtimään. Jos edellisessä postauksessani kirjoitinkin että nöffi on vuosien päästä toteutuva haave ja pieni ajatus vain mielessä..... Niin viime sunnuntainahan se meille sitten muutti. Se siitä "vuosista" sitten. Meni kai siinä pari päivää kun päätös kypsyi. Mutta olenkin aina sitä mieltä, että jos joku asia tuntuu oikealta niin sillon se pitää tehdä!

Nöffi on ollut mulla haaveena jo varmaan kohta 10 vuotta. Ihastuin erääseen ystäväni nöffiin vuosia sitten ja sillä oli puhe pennut teettää ja siitä mahdollisesti yksi olisi minulle muuttanut jo silloin. Mutta luonto teki temput ja raskaus olikin valeraskaus ja lopulta tältä nöffiltä leikattiin kohtu ja se jäi sitten siihen se minun ajatus nöffistä. Nyt se on takaraivossa muhinut ja kummitellut koko ajan se haave koirasta. Oon sitä pyöritelly aina tasasin väliajoin vuosien saatossa että ottaisko nyt vai ottaisko myöhemmin vai ottaisko ollenkaan. Ja koskaan aiemmin elämäntilanne ei oo ollut ihan sellainen että koira olisi mahtunut kuvioihin.

Mutta nyt, mulla on oma koti, vakkariduuni, avomies, tavallinen arki ja olen jo tarpeeksi vanha (:D) niin NYT oli sen aika. Miehen kanssa keskusteltiin jo pari vuotta sitten että joo-o koira ois kiva jossain vaiheessa. Ja joskus pohdittiin rotujakin ja minä heitin että nöffi se on jos joku. Ja näköjään miehen kanssa ollaan aika samanlaiset ihmiset (vaikka kuitenkin niin erilaiset :P ) että sekä kissoissa että koirissa samat rodut miellyttää. Mies innostui Cooneista ja Nöffeistä ihan samalla tavalla kuin minäkin! Tässä sitä nyt ollaan.

Eli kissablogi muuttuu yhtäkkiä kissakoirablogiksi ja Mamma opettelee elämään koirankakkapussit taskussa.



Viime sunnuntaina sitten haimme Black Tower-kennelistä meille pienen tyttöpennun sijoitukseen. Ja olemme enemmän kuin tyytyväisiä! Sijotus taisi olla meille just se oikea vaihtoehto. Kyseessä on kuitenkin eka oma koira ja kasvattajan tuki ja turva on todella tärkeää. Ja koin kyllä että sitä tuolta kennelistä ihan varmasti saadaan kunhan vaan pyydetään! Eli nyt katsellaan turvallisin mielin eteenpäin.

Pieni hauva sai nimekseen Hilma, oikealta nimeltää neitokainen on Black Tower Be With Me.

Muutama eka päivä on menny ihan hyvin. Pompula on vahtinut Hilmaa taukoamatta koko ajan. Ei kovin kovasti edes aristellut vaan ihan samassa tilassa on oltu alusta asti. Mutta meidän punainen pirujengi muutti kahdeksi päiväksi saunaosastolle. Siellä ne on kahden kerroksen väkenä pötkötellyt pari päivää ja olleet erittäin loukkaantuneita Mammalle. Elsan syyttävä katse kysyy että "Mikä tuo on ja MILLOIN se lähtee?" Jedi uskaltautui eilen jo samaan tilaan Hilman kanssa ja Elsa on tänään ollut myös ihan mukana. Eli ihan hyvältä näyttää ja ajan kanssa varmaan saadaan ystäviä aikaseksi. Hilma onneksi on tottunut jo kasvattajan luona kissaan niin se ehkä helpottaa myös tutustumista täällä.

Mutta täytyy lähtä viihdyttämään hauvaa. Ainiin! PEEÄS Me on ilmottauduttu Pompulan ja Jedin kanssa Kuopion näyttelyyn huhtikuussa! Eli peukut pystyyn ja toivotaan että kaikki menee hyvin! Lauantai ollaan paikalla ja panikoin jo valmiiksi hieman!

Terkuin, Sna joka höperehtii