Testimielessä.

Ja vielä yks päivitys täältä sängynpohjalta. Testaan tässä puhelimen Blogger-sovellusta että miten tää toimii vai toimiiko ollenkaan.

Jedin kanssa pötkötellään ja katsotaan telkkarista Cats101-ohjelmaa. Siinä näyttää olevan Devon rex esittelyssä, ja munchkin. Jotenki minusta ne munchkinit on liian pitkälle jalostettuja, sellasia tynkäjalkoja. Mutta devonit on ihan söpöjä otuksia! :)

Pompuki huutelee jo unilauluja olkkarissa. Sillä on kumma tapa mölistä ennen nukkumaanmenoa. Kai se kertoo kaikille että "Tää primpsessa menee unille nyt." :D

Joten otanpa Pompusta mallia, että öitä vaan kaikille. :)

-UniSna

Pieeenivavva!

Siis voitteko käsittää tämän kuvan söpöyttä! Mulla tulvii satamiljoonaa kiloa rakkautta rintaan ku katon tätä. Sillain liekehtii ja läikkyy rinnassa <3

Oon siis rakastunu. Ja onko kumma, kun meillä asustaa tällainen pieni Hilma Sinikka Mönkäre. <3

Kuva: Erja Alamäki

Kuva on otettu joskus sillon, kun Hilma on ollu ihan pittuinen, kasvattajan luona. Voisin laittaa tähän miljoona sydäntä. En kestä <3 Oih ja voih!

-Sna, joka on onnellinen siitä että omistaa koijjjanpennun.

Kuopion näyttelyreissu 14.4.

Vihdoinkin tähän asiaan. Mieli on parempi kuin eilen ja enää ei harmita kaikenmaailman tyhmät ihmiset. :) Nyt voinki keskittyä kertomaan meidän näyttelyreissusta.

Viime perjantaina illalla pakkasin Isin auton täyteen. (Huom. Isi on siistein tyyppi ikinä koska se lainaa aina isoa autoa ku tarvin.) Pakkasin sinne kolme kissaa ja kolme naista ja paljon matkatavaraa. Päivän olin ollu töissä ja lähtemään päästiin joskus iltasella. Meillä oli varattu Puijonsarvessa huone jonne sitten ajeltiin yötämyöten nukkumaan. Matkassa meitä siis oli yks kappaletta noviisiehdokkaita ja kaks kappaletta maine cooneja, kaks kissanomistajaa ja yks tärkeä henkinen tuki. Jotenki meillä siinä matkassa vierähti aika tosi kauan ja oltiin joskus puolen yön jälkeen vasta perillä. Noh, naiset ja "Ei meillä kyllä mikään kiire oo"-mentaliteetti. :) En ees muista paljo kello oli, mutta illalla viimeisen kerran katoin että puol kaks ja kuudelta soi kello. Ja ristus notta väsytti!
Kissat me erotettiin yöksi siten että Pompula ja Jedi oli huoneen puolella ja Mikke asusti saunassa. Mehän siis varattiin saunallinen huone että Herra Mikke saa oman yksiön.

Aamulla kello soi kuudelta ja lähettiin siinä tohinoissaan sitten syömään. Mulla alko hiipiä mahottomasti perhosia masuun ja jännitti. Syötiin oikeen hyvin ja lähettiin sitten jo aika kiireessä näyttelypaikalle. Mää luulin että siellä on tuhottomat jonot ja ei keretä ja joudutaan jonottaan ja apuapua. Mutta paikalle kun päästiin niin siellähän oli vaikka kuinka monta eläinlääkäriä ja ilmottautuminen hoitu siinä samassa kun eläinlääkärintarkistuskin. Kello väänsi varttia vaille yhdeksän ja puoli kymmeneltä alkoi arvostelut. Siinä me kiireessä tohistiin kissat häkkeihin ja muutenkin touhotettiin. Pompulan kasvattaja oli kanssa paikalla ja teki viimeisiä taikatemppuja Pompulan turkille että neiti ei ois ihan niin karvalakin näkönen. Onneksi näin heti siellä tuttuja ja ehdin sitten kyselemään pöljänä siinä kaikki että mihin mää meen ja mitä mää teen seuraavaksi. Siinä mielessä oli tosi hauskaa kun kaikki neuvo! Se oli ehkä parasta että jos vaan kysy, niin neuvoja tuli. Ei tarvinu olla ihan ummikkona.

Jedi arvosteltiin ennen Pompulaa ja minun henkinen tuki kävi esittämässä Jedin. Juttuhan oli siinä että kun mää oon hermoraunio ja jännitän helposti niin Jedi ei mulla pysy käsissä. Mutta ystäväni on taas tyynen rauhallinen ja hällä oli kokemusta jo aiemmin näyttelyistä, niin Jedi oli oikein hienosti sylissä. Tottakai Jedi hieman jännitti, mutta ei varmasti lähellekkään niin paljo kun mitä ois jännittäny jos oisin ollu sen kanssa yksin. Ja ihan mahtava juttu että Jedi otti kohtuu rennosti koko touhun, verrattuna siihen mätsäriin! Ei sillä jännittäny lähellekkään niin paljon! Voi minu pieni Jeppana!
Olin seuraamassa Jedin arvostelua ja tuomarina oli Olga Komissarova Virosta. Ja ai että kun meinasi itku päästä! Jedi sai EX1. Se kyllä oli yksin, ilman kilpakumppaneita. :D Mutta silti! Eihän sitä ois ollu pakko antaa sitä EX1 vaikka olikin yksinänsä. Eli oon tosi ylpeä ja tyytyväinen. (Nyt joku näyttelykonkari lukee ja nauraa partaansa että höhhöö :D ) Mutta oon silti! :)

Kuvan otti Miken omistaja.

Tämäkin Miken omistajan ottama.

Ja Miken omistajan kamerasta tämäkin.

Jedistä sanottiin että "Hieno poika, kehittymässä." Tässä on vielä kuva josta voi jokainen tavata että mitä tuomari oli mieltä. Mutta pääpiirteittäin että hieno kehittyvä kissa. Päätä odotellaan ja häntä oli tosi hieno. Väristä sen verran että väri voi muuttua tiikeristä täplikkääksi koska on täplää ja raitaa. Kuulemma jossain välissä näin saattaa käydä kun kissa kasvaa. Väristä sanottiin myös että ekselentti. :D Mutta että ottaapa näistä harakanvarpaista selvää sitte.

Samaan aikaan Jedin kanssa oli Miken arvostelu. Ja Mikkehän siis oli noviisiluokassa ja eurooppalaiseksi yrittämässä. Kaksi tuomaria arvosteli ja olivat kuulemma hurrrrrjan tyytyväisiä. Mikke oli hypännyt itse tuomarin pöydälle ja siitä pois. Aika harvinaista varmaankin, että kissa kulkee näyttelyalueella valjaissa aika lunkisti. ;) Mikke on sellanen jäbä että sillä ei paljo stressaa. Ja läpihän se meni että pätkähti! Mikestä tuli sitten eurooppalainen. Harmittaa kun en itse päässyt katsomaan tätä Miken arvostelua kun olin Jedin kanssa.

Mikke hengailee.

:)

Näiden jälkeen oli vuorossa Pompula jonka menin esittämään itse. Pompulaa vähä jännitti vaan niin jännitti muakin. :D No hyvinhän se meni. Pompulalla oli kilpailija. Ja se toinen kissukka oli hienompi, ja niin se kyllä oikeasti olikin, vaikka meidän Pompula on kaaaaaaikista kaunein. ;)

Kuvan on ottanut Pompulan kasvattaja.

Tämänkin kuvan otti Pompulan kasvattaja.

Mutta Pompulle siis EX2 ja tässä kuva jos joku haluaapi tavata. Tuomarina oli Satu Hämäläinen.

Sen jälkeen oltiinkin valmiit ja kello oli siinä yhdentoista kahdentoista pintaan. Loppupäivä siis oli aikaa seurailla muita ja kuljeskella häkkirivien välissä ja ihastella kissoja. Vaan päivästä jäi hyvä maku suuhun ja paljo opin uutta. Aamulla olin sitä mieltä että joo ei oo mun hommaa nämä näyttelyt. Vaan yllättäen illalla olinki sitten eri mieltä ja innoissani jo menossa Kempeleeseen kesällä. Paljon näin tuttuja ja juttua riitti. Illalla väsytti ihan sikana ja kotia kohti sitä sitte lähdettiin ajamaan. Aika tööt olo oli ja matka meni ajamiseen keskittyessä, ei musta juuri juttukaveria ollu. :D

Seuraavana päivänä sitten maksoin näyttelymaksut Kempeleeseen. Siellä ainakin käydään vielä, jos siis mahdutaan. Ja sen jälkeen katotaan että jaksetaanko tai kannattaako lähteä enää muualle.

Tässä ois meidän supersiistit ruusukkeet vielä. Isompi Jedin ja pienempi Pompulan.

Mulla itellähän ei ollu kameraa mukana koska en jaksanu raahata sitä matkassani, niin kuvat ovat muiden ihmisten kameroista.

Mutta ensikertaan.

-Sna

Kissan tappamisesta.

Otsikko lienee aika jykevä. Vaan niin on asiakin. Olen tässä seuraillut tuolla internetin ihmeellisessä maailmassa tapahtuvaa keskustelua ja sen seurauksena mieleen jäi pyörimään ajatus siitä että mitä on hyvä huumorintaju ja mitä ei.

Näin kissanomistajana pidänkin ala-arvoisena huumorina sellaisia mielipiteitä jotka kohdistuvat kissoihini ja eteenkin niiden lopettamiseen. Nyt oon kolme kertaa vähän ajan sisällä saanut nahoissani kokea typerien ihmisten älynväläyksiä.

Ensimmäinen kerta sattui kun olin muuttamassa nykyiseen asuntooni ja edellisen asunnon vuokravälittäjä soitti että voisi tulla ottamaan asunnosta kuvat. Meille oli vasta hankittu Pompula. Kerroin sitten välittäjälle että meillä on asunnossa kissa, ja jos menet sinne siten että en ole kotona, niin parvekkeen ovi ja ulko-ovi lähtiessä kiinni ja vessan ovi auki että kissa pääsee asioilleen. Tähän välittäjä totesi naurahtaen että "Joo ja varmaan mikroonkaan sitä kissaa ei saa laittaa." Siinä vaiheessa ilmoitin että tälle välittäjälle ei meille ole mitään asiaa siten että itse en ole kotona. Äänensävyni muuttui kertaheitolla. Kerroin avoimesti myös sen että mitä mieltä olen siitä että puhelimessa uhkaillaan laittaa kissa mikroon. Kieltämättä suu loksahti itselläni auki ja raivon kyyneleet kohosi silmiin ja teki mieli suurinpiirtein nylkeä elävältä ja ripustaa munista parvekkeen kaiteen yli riekkumaan tämä välittäjä, kun hän siitä mikrosta puhui. Saatiin kuitenkin sovittua yhteinen aika, jolloin kuvien ottaminen sopii ja hän sanoi että "Haen lapset hoidosta sen jälkeen." Meinasin suolata tyypin siihen paikkaan kertomalla että kuinka vihaan lapsia ja haluaisin laittaa niitä mikroon aina sillon tällön ja syödä aamupalaksi. No hän tuli käymään sitten kun olin kotona ja meni seinänvieriä pitkin, viihtyi viisi minuuttia ja vältteli katsekontaktia. Minä seurasin perässä kissa sylissä ja olin hyvin lyhyt sanainen. Enkä kuitenkaan kertonut kuinka hyvä idea minusta olisi laittaa lapsi mikroon. Ois ehkä pitäny.
Kerroin myös vuokranantajalleni että kannattaa vaihtaa välitysfirmaa, tällaisessa firmassa asiakaspalvelu on sieltä ja syvältä. Lähetin myös asiakaspalautteen firmaan.

Toinen juttu sattui ihan vasta facebookissa. Eräs tuttavani oli päivittäny statukseensa, että kissa on saanut pentuja. Kommentoin itse siihen statuspäivitykseen että kannattaa leikkauttaa kissa. Ja sen jälkeen joku kolmas ihminen oli käynyt suosittelemassa hauleja "niin eipähän kissa enää juoksentele". Tässäkin tapauksessa heräsi kysymys että MISSÄ menee se raja että mitä voi sanoa ja mitä ei.

Kolmas kerta sattui tänä aamuna. Facebookissa tämäkin ja tällä kertaa avomieheni seinällä. Päivitykseen liittyi kissa ja se oli hyvin huumoripitoinen päivitys. Ja siihen vastattiin sitten suosittelemalla kolmea eri haulia tai eläinlääkärin suonensisäistä lääkettä. Se kuulemma auttaa vaivoihin. Tässä vaiheessa ei ihan hirveästi naurattanut. Juttu saatiin kuitenkin FB:ssa päätökseen pienen sanaharkan saattelemana. Mutta tästä sainkin sitten sen viimeisen kimmokkeen tähän blogipäivitykseen jonka nyt kirjoitan.

Tästä eteenpäin kannattaa sitten lukea ihan omalla vastuulla. ;)

Kuva täältä

Mää SUURESTI ihmettelen että MINKÄLAISET ihmiset tulee suoraan kehottamaan että "Tapa perheenjäsenesi." En tiedä, mikä muiden ihmisten käsitys on perheestä. Minulle perhe tarkoittaa sitä, mitä on kotona ja mitä rakastetaan ja mikä rakastaa sinua. Minun perheeseeni kuuluu kolme kissaa, koira ja avomies. Se on ydinperhe. Perheen sisällä käsitän myös olevan omat vanhempani ja mieheni vanhemmat ja niin edelleen. Jokaisella meillä on oma käsitys perheestä. Mutta tämä on minun.

Meillä elää kissat ja koira perheenjäseniä ja niitä puhutellaan "se" eikä "hän". Ihmisiin niitä ei rinnasteta, mutta perheenjäseniä ne ovat täysin. Tästä lähtökohdasta kun aletaan tarkastelemaan asiaa, niin miltäpä se tuntuisi vatipään persnahassa jos tulisin avoimesti kertomaan että "Vilautappa haulikkoa sille sun kakaralles kun se huutaapi. Loppuu se rääkyminen." Ja vielä kehtaisin suositella oikein merkkiä että minkälaisia ja minkä kokoisia kannattaa käyttää. Tai jollekkin ystävättärelleni kertoisin että "Tönäse se miehes leivinuuniin niin eipähän enää ole seksiä vailla." Perheenjäsenistä kyse, aivan samalla tavalla. Näettekö te eron sen välillä että joku kehottaa tappamaan perheen lemmikin ja toinen perheen lapsen, (tai muun ihmisen perheen sisällä)? Minä en. Eläviä olentoja molemmat ja ihan varmasti rakkaita!

Sitten jos vedotaan huumoriin näissä asioissa kun ensin puhutaan haulikoista ja tappamisesta. "Se oli vain vitsi." No yhä edelleen, naurattaako se sinua jos minä kerron inhoavani lapsia ja mielelläni niitä laittaisin mikroon.  Tai pamauttelisin norsupyssyllä perseelle että pysyvät pois meidän rivitalon pihamaalta. "No huumorillahan minä sitä ehdotin. Eikö sinulla riitä huumorintaju? Oletpa tosikko." Muutenkin kuolema ja tappaminen eivät ehkä ole sellaisia asioita joista ihan suunnattomasti kannattaa vitsejä viljellä.

Tiedoksi vaan sille, joka vielä haluaa mulle tulla ehottamaan että "Tapa perheenjäsenesi.", niin ei kannata. Luulen että päin naamaa ja ihan livenä kun tällainen esitys tullaan tekemään niin heilahtaa se mikkihiirinyrkki sullekin keskelle sitä naamataulua kyselemättä. Ja jos joku syyttää mua vihapuheesta ja änkyröinnistä ja huumorintajuttomuudesta, niin ihan vapaasti. Koska en piä sellasia ihmisiä minään jotka tappamiseen kannustavat. Hävetä sietäis ja peiliin katsoa. Ja sitäpaitsi, oon aika helvetin vihainen tällasesta ja vihaisen ihmisen suusta tulee monesti vihaista tekstiä ;)

Kuva täältä 

-Sna, jonka piti oikeasti kirjottaa Kuopion näyttelyreissusta.

Hilmuska ulkoilee!

Tänään on ollut niin makea aurinkoinen ihana kevätpäivä ja Hilma päätti irrotella pihalla oikein urakalla. :)

Kissojen kuulumisia

Näin se aika vaan vierähtää. En oo kerenny mitenkään päin päivittämään blogia kun on pikkukoiran kanssa niin kamala kiire koko ajan. Tai no ei mikään kiire, mutta aikaahan se vie päivittäin. Mikä on ihan hyvä, koska se vie sellasta aikaa minkä oon aiemmin käyttäny koneella istumiseen ja muuhun kohtuu turhaan tekemiseen.
Mutta, asiaan!

Viime viikonloppuna sunnuntaina 1.4. oli täällä meilläpäin Kissojen Match Show. En ollut koskaan aiemmin sellaisesta kuullutkaan, enkä myöskään eläissäni ole käyny edes koirien mätsärissä. Innostuttiin niin kovasti tuommosesta tapahtumasta ja päätettiin erään ystäväni kanssa kissoinemme mennä harjottelemaan näyttelyjuttuja sinne. Minä pakkasin mukaan Jedin ja Pompulan ja ystäväni toi Ilmaveivi-Miken. Kyllä, sen kissan nimi on Ilmaveivi-Mikke, väliviivalla. Kuinka siistiä :D Tapahtuma alkoi päivällä kahdeltatoista ja minä köröttelin kissat kyydissä paikanpäälle. En minä jaksanut pestä niitä enkä muutenkaan puunata ennen mätsäriä. Rasvaturkeissa molemmat ja enimmät takut vaan otettiin pois. Sainkin puoli-ilmaiseksi eräältä tutulta ostettua kissoille kevythäkin! Häkki on iso ja mahtuu taiteltuna pieneenkin tilaan. Olinpa vain hurjan tyytyväinen! Kiitos hänelle, you made my day. Jos nimittäin ei ois häkkiä ollu, niin oispa jääny välistä tämäki kokemus.

Paikanpäällä odotti ilmoittautuminen ja eläinlääkärintarkistus. Tapahtumassa tarkastettiin vaan kissan yleiskunto ja rokotukset. Niiden piti olla voimassa, muuten ei ollut asiaa mätsäriin. Kiikutin Pompulan ensimmäisenä eläinlääkärinpöydälle. Lääkäri olikin tuttu ja kehui Pompulaa että "Tämähän on ihan selvä KorpiCoon'sin kissa." Ja niin se taitaa kyllä olla ;) Pompu oli ihan niiku ihmisten kissat, vaikka jännittiki aika paljon. Sen jälkeen olikin meidän Jediritarin vuoro. Ja sehän ei menny niinku elokuvissa. Jediä pelotti suoraan sanottuna NIIN MAAN PERKELEESTI. Tärisi, venkoili, tuntu että saa sydärin vähintään, ei tullut kopasta millään pois. :( Voi pientä ujopiimää. No eläinlääkärin kanssa tultiin siihen tulokseen että eipä kiusata kissaa enempää eikä laiteta edes arvosteluun sitä. Kävin sitte sanomassa että Jedin voiki viivata yli. Vähän harmitti itellä ja en ehkä ois osannu Jediltä sellasta käytöstä oottaa. Kyläreissut on tähän asti menny tosi hyvin ja sekin kun se kävi minun töissä kattomassa kakruja. Yllätyin siis itsekin Jedin reaktiosta.

Pistin molemmat kissat samaan kevythäkkiin ja Pompulan läsnäolo ihan selvästi rauhotti Jediä jonkinverran. Siellä ne sitten pötkötteli kahdestaan aika jännittyneen näköisinä kun odoteltiin mätsärin alkua.

Häntä kaulan ympärillä. <3 Turvassa.

Mätsäri eteni samalla kaavalla kuin koirienkin sellainen. Mullehan se oli ihan uus juttu ja olin pihalla kun lumiukko. Mutta pitkäkarvaset ja lyhytkarvaset arvosteltiin erikseen. Niille oli eri luokat. Kissat menivät tuomarille aina pareittain ja niistä parempi sai punaisen nauhan ja kakkonen sai sinisen nauhan. Pompula sai sinisen nauhan eka parista. Sitten arvosteltiin kaikki sinisen nauhan saaneet pitkäkarvaiset ja Pompula oli niistä paras! Sitten mentiin Best In Show-kehään jossa oli neljä kissaa. Pitkäkarvaisten punaisen nauhan paras ja sinisen nauhan paras ja samoin lyhytkarvaisten punaisten ja sinisten parhaat. Ja tässä loppunelikossa Pompula jäi neljänneksi! Tuomarin mielestä siksi koska turkki olisi voinut olla paremmassa kunnossa ja Pompula oli hieman ujona ja jännittynyt.

Pompu tuomarin käsittelyssä. 

Hieno Pompu <3

Mutta aatelkaa hei, me saatiin POKAALI ja kissakalenteri ja ruokapussi ja kissanhiekkapussi! Ja päästiin Pompun kanssa pitkälle ja oltiin siis koko kisan neljänsiä!

Voittajanelikko!

Kissoja oli yhteensä se parisenkymmentä, kai. Hitsi että olin tyytyväinen! :) Mutta huippuvedonhan veti tämä ystäväni kissa, Ilmaveivi-Mikke, joka voitti KOKO mätsärin! Mikke on kotikissauros, joka on menossa ensi viikonloppuna Kuopioon noviisiluokkaan ja nyt eletään toivossa että Mikestä tulisi eurooppalainen. :) Tuomarit olivat sitä mieltä että ihme on jos ei mene läpi. :) Kyllähän me oltiin yhtä isoa hymyä ystäväni kanssa mätsärin jälkeen! Oli hurjan hauska kokemus ja ois kiva jos tällaisia järkättäs enemmänkin! Mätsärinhän järjesti vasta perustettu eläinsuojeluyhdistys Kodittomien Eläinten Tuki Ry. Osallistuminen maksoi 5 euroa per kissa. Tuolta sivuilta löytyy lisää kuvia mätsärin tunnelmista.

Eli kaikenkaikkiaan reissu oli positiivinen, Jedin jännityksestä huolimatta. Saatiin paljon kehuja yleisöltä ja Pompulan pärjääminen lämmitti sydäntä. Ensi viikonloppuna on siis luvassa Kuopion näyttely. Lauantaiksi ollaan menossa ja tämän pääsiäisloman ohjelmassa onkin kissojen pesua. Eilen torstaina sain postissa vahvarin ja molemmat kissat ovat mahtuneet näyttelyyn. Hitsi vie kun on perhosia masussa! Thihii!

Tässä vielä pokaaliposeeraukset!

Best In Show 1

Best In Show 4

Kuvat on otettu Kodittomien Eläinten Tyki Ry.n sivuilta sekä Katrin kamerasta ja osa omasta kamerasta. :)

Mutta nytpä alanki viettämään lomaa ja lähen koiran ja Miehen kanssa ulos temuaan! Hyvää Pääsiäistä vaan teille kaikille. :)

-Sna

Ps. Tää Bloggerin uus käyttöliittymähän on ihan huippuhyvä!