torstai 19. huhtikuuta 2012

Kuopion näyttelyreissu 14.4.

Vihdoinkin tähän asiaan. Mieli on parempi kuin eilen ja enää ei harmita kaikenmaailman tyhmät ihmiset. :) Nyt voinki keskittyä kertomaan meidän näyttelyreissusta.

Viime perjantaina illalla pakkasin Isin auton täyteen. (Huom. Isi on siistein tyyppi ikinä koska se lainaa aina isoa autoa ku tarvin.) Pakkasin sinne kolme kissaa ja kolme naista ja paljon matkatavaraa. Päivän olin ollu töissä ja lähtemään päästiin joskus iltasella. Meillä oli varattu Puijonsarvessa huone jonne sitten ajeltiin yötämyöten nukkumaan. Matkassa meitä siis oli yks kappaletta noviisiehdokkaita ja kaks kappaletta maine cooneja, kaks kissanomistajaa ja yks tärkeä henkinen tuki. Jotenki meillä siinä matkassa vierähti aika tosi kauan ja oltiin joskus puolen yön jälkeen vasta perillä. Noh, naiset ja "Ei meillä kyllä mikään kiire oo"-mentaliteetti. :) En ees muista paljo kello oli, mutta illalla viimeisen kerran katoin että puol kaks ja kuudelta soi kello. Ja ristus notta väsytti!
Kissat me erotettiin yöksi siten että Pompula ja Jedi oli huoneen puolella ja Mikke asusti saunassa. Mehän siis varattiin saunallinen huone että Herra Mikke saa oman yksiön.

Aamulla kello soi kuudelta ja lähettiin siinä tohinoissaan sitten syömään. Mulla alko hiipiä mahottomasti perhosia masuun ja jännitti. Syötiin oikeen hyvin ja lähettiin sitten jo aika kiireessä näyttelypaikalle. Mää luulin että siellä on tuhottomat jonot ja ei keretä ja joudutaan jonottaan ja apuapua. Mutta paikalle kun päästiin niin siellähän oli vaikka kuinka monta eläinlääkäriä ja ilmottautuminen hoitu siinä samassa kun eläinlääkärintarkistuskin. Kello väänsi varttia vaille yhdeksän ja puoli kymmeneltä alkoi arvostelut. Siinä me kiireessä tohistiin kissat häkkeihin ja muutenkin touhotettiin. Pompulan kasvattaja oli kanssa paikalla ja teki viimeisiä taikatemppuja Pompulan turkille että neiti ei ois ihan niin karvalakin näkönen. Onneksi näin heti siellä tuttuja ja ehdin sitten kyselemään pöljänä siinä kaikki että mihin mää meen ja mitä mää teen seuraavaksi. Siinä mielessä oli tosi hauskaa kun kaikki neuvo! Se oli ehkä parasta että jos vaan kysy, niin neuvoja tuli. Ei tarvinu olla ihan ummikkona.

Jedi arvosteltiin ennen Pompulaa ja minun henkinen tuki kävi esittämässä Jedin. Juttuhan oli siinä että kun mää oon hermoraunio ja jännitän helposti niin Jedi ei mulla pysy käsissä. Mutta ystäväni on taas tyynen rauhallinen ja hällä oli kokemusta jo aiemmin näyttelyistä, niin Jedi oli oikein hienosti sylissä. Tottakai Jedi hieman jännitti, mutta ei varmasti lähellekkään niin paljo kun mitä ois jännittäny jos oisin ollu sen kanssa yksin. Ja ihan mahtava juttu että Jedi otti kohtuu rennosti koko touhun, verrattuna siihen mätsäriin! Ei sillä jännittäny lähellekkään niin paljon! Voi minu pieni Jeppana!
Olin seuraamassa Jedin arvostelua ja tuomarina oli Olga Komissarova Virosta. Ja ai että kun meinasi itku päästä! Jedi sai EX1. Se kyllä oli yksin, ilman kilpakumppaneita. :D Mutta silti! Eihän sitä ois ollu pakko antaa sitä EX1 vaikka olikin yksinänsä. Eli oon tosi ylpeä ja tyytyväinen. (Nyt joku näyttelykonkari lukee ja nauraa partaansa että höhhöö :D ) Mutta oon silti! :)

Kuvan otti Miken omistaja.

Tämäkin Miken omistajan ottama.


Ja Miken omistajan kamerasta tämäkin.

Jedistä sanottiin että "Hieno poika, kehittymässä." Tässä on vielä kuva josta voi jokainen tavata että mitä tuomari oli mieltä. Mutta pääpiirteittäin että hieno kehittyvä kissa. Päätä odotellaan ja häntä oli tosi hieno. Väristä sen verran että väri voi muuttua tiikeristä täplikkääksi koska on täplää ja raitaa. Kuulemma jossain välissä näin saattaa käydä kun kissa kasvaa. Väristä sanottiin myös että ekselentti. :D Mutta että ottaapa näistä harakanvarpaista selvää sitte.


Samaan aikaan Jedin kanssa oli Miken arvostelu. Ja Mikkehän siis oli noviisiluokassa ja eurooppalaiseksi yrittämässä. Kaksi tuomaria arvosteli ja olivat kuulemma hurrrrrjan tyytyväisiä. Mikke oli hypännyt itse tuomarin pöydälle ja siitä pois. Aika harvinaista varmaankin, että kissa kulkee näyttelyalueella valjaissa aika lunkisti. ;) Mikke on sellanen jäbä että sillä ei paljo stressaa. Ja läpihän se meni että pätkähti! Mikestä tuli sitten eurooppalainen. Harmittaa kun en itse päässyt katsomaan tätä Miken arvostelua kun olin Jedin kanssa.
Mikke hengailee.


:)


Näiden jälkeen oli vuorossa Pompula jonka menin esittämään itse. Pompulaa vähä jännitti vaan niin jännitti muakin. :D No hyvinhän se meni. Pompulalla oli kilpailija. Ja se toinen kissukka oli hienompi, ja niin se kyllä oikeasti olikin, vaikka meidän Pompula on kaaaaaaikista kaunein. ;)
Kuvan on ottanut Pompulan kasvattaja.


Tämänkin kuvan otti Pompulan kasvattaja.

Mutta Pompulle siis EX2 ja tässä kuva jos joku haluaapi tavata. Tuomarina oli Satu Hämäläinen.



Sen jälkeen oltiinkin valmiit ja kello oli siinä yhdentoista kahdentoista pintaan. Loppupäivä siis oli aikaa seurailla muita ja kuljeskella häkkirivien välissä ja ihastella kissoja. Vaan päivästä jäi hyvä maku suuhun ja paljo opin uutta. Aamulla olin sitä mieltä että joo ei oo mun hommaa nämä näyttelyt. Vaan yllättäen illalla olinki sitten eri mieltä ja innoissani jo menossa Kempeleeseen kesällä. Paljon näin tuttuja ja juttua riitti. Illalla väsytti ihan sikana ja kotia kohti sitä sitte lähdettiin ajamaan. Aika tööt olo oli ja matka meni ajamiseen keskittyessä, ei musta juuri juttukaveria ollu. :D

Seuraavana päivänä sitten maksoin näyttelymaksut Kempeleeseen. Siellä ainakin käydään vielä, jos siis mahdutaan. Ja sen jälkeen katotaan että jaksetaanko tai kannattaako lähteä enää muualle.

Tässä ois meidän supersiistit ruusukkeet vielä. Isompi Jedin ja pienempi Pompulan.


Mulla itellähän ei ollu kameraa mukana koska en jaksanu raahata sitä matkassani, niin kuvat ovat muiden ihmisten kameroista.

Mutta ensikertaan.

-Sna

3 kommenttia:

  1. Niin ne näyttelyt koukuttaa. Joka kerralla siellä on vaan enemmän tuttuja naamoja ja kissoja ja jos oma kissa pärjää, niin pitäähän sitä vielä kerran käyttää, ja vielä uudestaan ja arvaat mihin tää johtaa ;)

    VastaaPoista