tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulu!

Oi ihanuutta, nyt on loma! Ja heti ensalkuun haluan kertoa että Hilman paraneminen on lähtenyt hienosti käyntiin. Ontuminen väheni pikkuhiljaa ja tällä hetkellä ei onnu ollenkaan. Tassu alkoi kääntyä oikein päin ja nyt se on lähestulkoon kuin entinen tassu. :) Aika onnellista! Yhdesti on kontrollissa käyty ja ajattelin vielä toisen kerran käyttää. Jalka on vielä turvoksissa jonkun verran. Minusta tuntuu että pitkään turvottaa eikä laske oikein, mutta käytän vielä kerran lääkärissä ja kysyn. Eihän se tietenkään heti painu pois se turvotus sellasen tällin jälkeen. Pompula on menossa hammashoitoon ylihuomenna, joten samalla jos kehtaisin kysyä meidän vakkarieläinlääkäriltä että jos se katsois Hilmaakin.

Joulun aika on mennyt aika siivillä. On kyläilty ja saatu lahjoja ja annettu lahjoja ja syöty ja juotu ja syöty ja saunottu ja syöty ja lenkkeilty ja syöty. Hilma sai joululahjaksi koirapuistoilua! Kerran aiemmin olen kävässyt puistossa Hilman kanssa kolarin jälkeen ja oltiin vaan pieni hetki. Tällä kertaa Aattona oltiin noin 20 minuuttia ja nähtiin koirakamuakin. Ai että sitä riemua ja lystinpitoa. Jalka kesti! Ei ontumista, ainakaan mitään huomattavaa. Mies meinas että ei onnu ja minä muka näin että vähän keventäs. Ottaapa nyt selvää, koska oon aika huolehtivainen ja saatan ehkä kuvitellaki tommosen ontumisen. Heh. Tässä pieni juoksupätkä! Mitä ootte mieltä? Ontuuko?


Meillä on otettu Joulu vastaan hyvin rauhallisissa merkeissä. Ei oo paljoa vierailtu missään eikä hössötetty. Lähinnä Miehen kanssa kahdestaan nautiskeltu kotona. Oon oppinu tykkäämään Joulusta vasta viime vuonna. Sitä ennen minun mielestä Joulu oli turhin juhla maan päällä. Mutta näin se on, vanhuus ei tule yksin. Nyt se tuntuu aika mukavalta viettää Joulua omassa kotona oman perheen kanssa. Karvakamut on herättäny tänäki Jouluna aikamoista hilpeyttä. Elsa varasti kinkkua ja Hilma kerjäsi niin ettei meinannu pyllyllään pysyä. Jouluaaton perinteinen rommikävely tehtiin tänäjouluna Hilman kanssa. Viime Jouluna oltiin kaksistaan kävelyllä Miehen kanssa ja täytyy sanoa että tänä Jouluna oli vielä hauskempaa. Niin ja siis joku varmaan ihmettelee että mikä on rommikävely. Rommikävely on se, että otetaan pieni rommipullo mukaan ja lähdetään Jouluaattona kävelylle. Se on mukavaa kun pakkanen kipristelee poskia ja voi nautiskella hiljasuudesta ja naukata rommia jos palelee. Ja meillä se on perinne. :) Täytyy ens Jouluksi hankkia Hilmalle sellanen rommitynnyri kaulaan. Jos joku tietää mistä niitä saa, ni voi vinkata. :)

Joulupukki oli tänä vuonna aika rikas. Sain vaikka mitä ihania lahjoja jälleen. Tuo Mies on ihan uskomaton miten se joka Joulu hemmottelee minua. Tänä Jouluna paketista paljastui kameraan uusi objektiivi! Viime Joulunahan tuli kamera. Nyt on Tamronin AF70-300mm F/4-5.6 LD 1:2 Macro-objektiivi. Ai että. Meikäläiselle just soppeli aloittelijan kampe. Sitten sain Star Wars-blurayboxin. Huippua! Olenhan siis hirmuinen Star Wars-fani! Ja sain vaikka mitä muutaki ihanaa kivaa tarviketta, koriste-esineitä, pyjamia ja vaikka mitä. Sain myös hiustenkihartimen, jolla yritin äsken tehdä hienoja kiharoita. Sain aikaseksi kaks palovammaa, yhden per käsi. Enkä mitenkään hirmukauniita kiharoita. :D Harjoitus tekee metsurin, vai miten sitä sanotaan. En aio luovuttaa. :)

Joulu on siis ollut onnellinen ja mukava. Vielä on lomaa tämän viikon loppuun ja toinen päivä täytyykin jo lähtä takas sorvin ääreen. Täytyy nyt levätä kunnolla koska seuraava loma on taas vasta kesällä.

Laitetaan vielä muutamia kuvia vielä kehiin joulun ajalta.

Ompu pesulla!

Elsu heräsi unilta keittiön tuolilta <3

Luminenä!

Joulupäivän aamuna aamulenkillä <3

Joulu-Jedi!

-Sna, joka nautti tästä Joulusta paljon <3

lauantai 8. joulukuuta 2012

Huonoja uutisia.

No eihän se nyt tämäkään Joulun odotus mennyt niinkuin elokuvissa. Huonoja uutisia tältä suunnalta.
Hilma otti ja karkasi, ja karkausreissullaan jäi auton töytäisemäksi joulukuun toinen päivä, viime sunnuntaina. Tapahtumasta on jo lähes viikko. Nyt on ehkä hyvä aika purkaa ja jäsennellä tapahtumia itselleenkin ja luultavasti tämä blogi lienee ihan hyvä vaihtoehto siihen. Surua ja huolta on ollut uskomattoman paljon ilmassa.

Viime sunnuntaina oltiin minun vanhempieni luona kylässä ja Hilma päätti livistää ovenraosta kattelemaan naapurin koiria. Takasinpäin tullessaan tapahtui sitte se pahin. Toisesta suunnasta tuli auto ja Hilma juoksi eteen. Vauhtia autolla oli jotain neljäkymmentä kilometriä tunnissa, ei onneksi sen enempää. Ja Hilma osui auton puskuriin eturenkaan kohdalle viistosti. Etujalka siinä rytäkässä meni. Mies huusi, Hilma on jäänyt auton alle ja minä soitin samantien paikkakunnan päivystävälle eläinlääkärille, ei ollut aikaa lähteä omalle paikkakunnalle. Nyt oli kiire! Tarkistin suun limakalvot heti ja koira oli shokissa ja etujalka ei toiminut. Koira autoon ja lähdettiin HETI. Sen verran että kuskin puhelinnumeron sain otettua ennen lähtöä. Ajettiin noin kymmenessä minuutissa eläinlääkärille. Kakskymmentä minuuttia kolarin jälkeen oltiin eläinlääkärillä. Vastassa meitä oli jo lääkäri valmiina ja koira kannettiin pöydälle. Eläinlääkäri antoi kipulääkkeen, niittasi jalassa olevan pienehkön (ja ainoan) haavan ja laittoi koiran tiputukseen. Antibiootin Hilma sai myös suonensisäisesti. Soitin oman paikkakunnan eläinlääkäripäivystykseen ja meidät luvattiin ottaa heti vastaan. Hilma nostettiin takakonttiin tippapussin kanssa ja minä takapenkille. Lähdettiin kohti toista eläinlääkäriasemaa röntgeniä ja jatkotutkimuksia varten. Koskaan ei se matka ole tuntunut niin pitkältä, mitä silloin.

Päästiin perille puolessa tunnissa. Onneksi asemalla ei ollut muita potilaita juuri silloin ja me päästiin suoraan sisään. Hilmaa ei voitu rauhoittaa shokin takia joten kuvat oli otettava siten miten pystyi. Mies avusti röntgenissä. Koira kuvattiin perästä päähän, sen takia että nähdään onko ilmarintaa tai muuta vammaa sisäelimissä. Pulssi tuntui vain oikealla puolella eikä kuulunut kunnolla vasemmalle. Pelko vain kasvoi ja minä itkin. Hilman toinen etujalka ei toiminut. Se kääntyi väärinpäin, tassun yläpuoli, maata kohti kun koira koitti astua. Kävelemään Hilma ei juuri pystynyt edes kolmella jalalla, kivut olivat niin pahat. Koira saatiin osittain kuvattua ja sisäelimissä ei näkynyt merkittäviä vammoja, keuhkot olivat hieman "shokkikeuhkot" mutta ei hälyttävää. Olkavarsi jäi kuvaamatta koiran kipujen takia ja vamman epäiltiin olevan juuri siellä. Ihme kyllä, kuvissa ei vielä näkynyt murtumia. Kova turvotus ja hermopinne jalassa. Jäätiin heräämöön shokin takia seurantaan ja Hilma sai toisen tippapussin suoneen ja samalla hoitaja laittoi niskaan, nahan olle, toisen pussin nestettä. Hilma oli yhteensä neljä tai viisi tuntia tiputuksessa. Sydänäänet kuuluivat illalla jo paremmin myös vasemmalle. Pulssi laski sadastakahdestakymmenestä kahdeksaankymmeneen.
Hilma sunnuntai-iltana tiputuksessä eläinlääkärissä. Rakas.

Yöksi päästiin kotiin. Sovittiin että aamulla jatketaan toiselle eläinlääkäriasemalle kuvaamaan olka ja koko jalka uudestaan. Yö me valvottiin lähes kokonaan. Minä seurasin koiran hengitystä ja mittasin pulssia ja laskin hengitystiheyttä. Pelkäsin niin helvetisti että se kuolee. Yö meni sekavassa horroksessa itkuisena. Koiran takia oli pysyttävä rauhallisena. Aamulla kahdeksalta soitin aikaa heti eläinlääkärille. Sen verran huonosti oli aikoja että saatiin vasta klo 12 aika. Ei auttanut ku odottaa. Koira oli kovalla kipulääkityksellä ja tokkurainen. Puolen päivän aikaan päästiin eläinlääkärille ja koiran kävelyä katsottiin. Tassu yhä edelleen kääntyi väärin päin ja se ei reagoinut varpaiden välistä nipistelyyn kunnolla. Minä itkin taas. Koira sai rauhoittavan lääkkeen ja sen jälkeen se vietiin kuviin. Minä ja Mies odotettiin odotushuoneessa pitkiä pitkiä minuutteja. Kuvista ei kuitenkaan luojan kiitos, löytynyt murtumia. Turvotusta vain kyynärpään kohdalla kovasti. Pulssi kuului normaalisti vasemmalta, onneksi!

Kotona, molemmat jalat paketissa. Omalla paikalla. 

Jäätiin heräämöön jälleen, tällä kertaa odottamaan rauhoittavan lääkkeen häipymistä. Minä lähdin sillä välin itse käymään palaverissa. Muutoin olin koko maanantain pois töistä, samoin Mies. Itseasiassa en ihan kamalasti muista kahden tunnin palaverista mitään, mutta esimies soitti jälkeenpäin ja kertoi että hyvä palaveri. Hieno juttu jos oli hyvä. Ajelin takaisin eläinlääkäriasemalle hakemaan Miestä ja Hilmaa. Hilma olikin jo aika hereillä ja päästiin kotiin päin. Taas meni valvoessa koko ilta ja yö. Pienessä horteessa kävin välillä mutta pääasiassa seurasin Hilmaa. Seuraavana aamuna oli mentävä töihin. Tiistaiaamu valkeni väsyneenä ja pakkastakin oli paljon. Hilman vointi oli ok, tilanteeseen nähden. Kipulääkkeet ja antibiootit annettiin. Minä lähdin eläinkauppaan heti kun se aukesi. Menin ostamaan pantaa, kauluria varten ja vesi- ja ruokakuppijalustaa. Tietenkään meillä ei sitä sopivaa pantaa kotoa löytynyt vaikka noita pantoja on noin miljoona. Ostin sitten aktivointilelun, pannan, luita, vesi- ja ruokakuppijalustan ja muuta tarviketta koiralle. Kävin kotona ja menin töihin. Töissä oli aika hankala olla. Selitin ihmisille että mikä on ja onneksi suurin osa kai ymmärsi. Ihmeellisessä sumussa meni koko päivä ja illalla töistä tullessani olin ihan poikki. Mies oli ollut koko päivän koiran kanssa ja päivä oli mennyt ihan kohtuu hyvin. Jalka alkoi olla hieman parempaan suuntaan. Ja minun mielestä Hilma käveli illalla jo paremmin kuin aamulla. Jalka jäi vielä välillä väärinpäin mutta kääntyi jo oikeinpäinkin. Hilma ihan selvästi tiedosti sen jalan olemassaolon.

Teki mieli jo uutta lelua riepottaa!


Kipulääkkeet vaikutti sen verran että selällään rellottaminen oli jossain vaiheessa ihan ookoo juttu Hilman mielestä.

Siitä tiistaista asti, Hilma on mennyt parempaan suuntaan joka päivä! Vointi on ollut hyvä ja turvotus laskenut, nyt lauantaihin mennessä lähes kokonaan. Jalka alkoi pikkuhiljaa toimimaan ja nyt kävelee jo kohtuullisen normaalisti, eikä enää onnu pahasti. Jonku verran kuitenki vielä. Liikuntaa ei oo harrastettu ollenkaan. Pissalla käyty vaan tuossa pihalla. Jalka ei enää käänny enää nurinpäin istuessa, maatessa eikä kävellessä. Eli ihan hyvin on lähteny paraneminen käyntiin. Jalassa olevasta haavasta on vaihdettu sidettä päivittäin ja putsattu Betadinellä.
Keskiviikkoaamuna jaksettiin kuitenkin reippaasti nousta aamukahville Mamman kanssa. <3

Keskiviikkona leikittiin myös aktivointileikkejä! 

Tässä on vielä video Hilman leikkihetkestä. Puhelimella kuvattu.


Tottakai kuitenkin jotain pientä takapakkia on pakko tulla. Ja tällä kertaa ihan oman huolimattomuuden takia.

Tänä aamuna heräsin puoli viideltä siihen kun Hilma haukku sängyn vieressä. Ajattelin että kakkahätä ja vetelin housuja jalkaan että lähden viemään koiran ulos. Pääsin eteiseen asti ja katoin että lattialle on siististi revitty side. Mietin että miten se sen kaapista on sen siderullan tuohon kantanu... Hetki meni ennen ku tajusin että se side ei oo kaapista vaan jalasta. Ensimmäiset ajatukset oli että voi paska. Sen jälkeen alettiin tarkastelemaan jalkaa tarkemmin ja paljastu että Hilma on harjotellu niittien poistoa ihan itse. Kolme niittiä törrötti joka ilman suuntaan koivesta ja haava oli auki. Ei muuta kun soittoa eläinlääkäripäivystykseen ja saatiin sieltä ohjeeksi että kipulääkettä ja puoli kymmeneltä niitinpoistoon. Siinä aamu sitten kuuhkattiin ja ooteltiin ajan matelevan. Lopulta yhdeksän aikaan uskallettiin lähtä kohti eläinlääkäriä. Siellä sitten haavaa tutkittiin ja Hilmalla oli virtaa niinkuin pienessä pitäjässä, eli rauhotuspiikin se tarvi taas että jotain toimenpiteitä pystyttäisiin tekemään. Hilma uupahti ja lääkäri napsi niitit pois. Jalka putsattiin ja sidottiin. Ohjeeksi saatiin että kaks kertaa päivässä huuhdotaan vedellä haavaa ja vaihdetaan sidettä. Nyt Hilma heräilee rauhotuksesta, on juonu vähän ja käyny pihalla mutta ei vielä pissalla. Jalkaa kutittaa eli kauluria on pakko pitää. Tuolla se omalla paikalla kylkeä kääntelee. Rassukka. Kaulurilla ois ehkä voitu estää tällanen takapakki. Mutta kun ei tajuttu yöksi laittaa, niin ei tajuttu. Nyt mennään sitten näin.

Maanantaina meillä on vielä kontrolli kävelyn takia eläinlääkärillä. Parempi on että siellä katsotaan että miten Hilma kävelee ja mitkä kuntoutusohjeet annetaan. Ja tarkastetaan se hermopinteen tilanne. Vieläkö hermo on puristuksissa tai minkälaista vauriota jalassa ylipäätään viikon paranemisen jälkeen näkyy.

Itsesyytökset on tosi kovat tällasen tapauksen jälkeen. Kokonaisuudessaan oma vikahan se on että koira karkaa eikä tule takaisin käskettäessä. Tässä nähdään tapakoulutuksen ja tottelevaisuusharjotusten pointti. Meillä ihan selkeästikään ei tarpeeksi niitä ole tehty. Mitä tästä opimme...

Viikko on mennyt aika sekavissa tunnelmissa. Oon kuitenkin niin onnellinen siitä että sain pitää Hilman vielä lähellä. Pahimmassa tapauksessa meillä ei enää olisi koiraa. Henkisesti rankkaa aikaa tämä on ollut ja kaikki muut asiat on jääny sivummalle. Nyt tästä eteenpäinkin aion panostaa kokonaan Hilman paranemiseen. Ja odotan sitä päivää että saan päästää sen koirapuistoon vapaaksi juoksemaan. Hilma odottaa sitä päivää varmaan miljoona kertaa enemmän kuin minä.

Niin rakas ja tärkeä <3


Nyt menen tuonne Hilman viereen katsomaan telkkaria ja rapsuttelemaan ja herättelemään omaa rakasta koiranpentuani joka mun kanssa on ja jakaa arjen. <3

-Sna, joka taas osaa arvostaa elämää eri tavalla.

Ps. Kuvat on kaikki otettu puhelimella, joten laatu ei paras mahdollinen.