Mettälenkillä.

Niin, eikö se blogin idea oo päivittää sitä just sillon ku tuntuu siltä. Nyt mulla tuntuu siltä että tekee mieli lisätä pari kuvaa tän päivän mettälenkiltä. Me käydään koirien kanssa itseasiassa joka viikko useampaan otteeseen mettälenkillä. Meillä on muutama vakkarikamu jotka lähtee mukaan, tai sitten käydään vaan omalla porukalla. Meiltä on sellanen vartin matka semmoseen hyvään metsään missä koirien on hyvä juosta.

Tänään meillä oli kuitenkin kaverina vähän kauempia vieraita. Hilman sisko Olga ja Kikin veli Koda. Sekä myös Wilho, joka on Hilman ja Olgan veli. Matkassa oli vielä Iitu, joka taas on Hilman, Olgan ja Wilhon siskopuoli ja myös Kikin ja Kodan tätipuoli. :D Hihehheaa. Ei sillä oikeasti ole väliä kuka oli kuka, sukua ne kuitenkin toisilleen oli. Sitten vielä pienen pieni Kiia, joka taas ei ollut sukua kenellekkään, ainakaan minun tietääkseni. Eli vieraina oli Hilman kasvattaja sekä Wilhon ja Iitun omistaja. Kahvipöytään kerkesi myös Olgan sijoituskoti. Tässä muutama kuva aamulenkiltä.

Koda ja Kiki. :)

Hilma ja Olga, siskokset!

Iitu, Kiia, Koda, Wilho, Hilma, Olga ja Kiki. :D Koko ryhmärämä pimeässä kuvassa. 

Hilma ja Olga. :)

Siskolikalle SUUKKO! :)

Sellasta meillä oli metsässä. Kyllä elämä on ihanaa.

-Sna, joka lähtee nyt uinumaan.

Hyssis!

Ou mai gaad! En oo sitten blogin puolelle edes päivittäny meidän onnellisia iloisia superuutisia. Meidän perhe on lisääntynyt yhdellä karvakamulla! Meille on muuttanut  nöffilaps nimeltänsä KikiLiisa Hyssälä! Mulla oli pyhä tarkotus, että kirjoittaisin ja kertoisin pian vepekoepäivityksen jälkeen. Siinä kuitenkin kävi niin että nyt vasta löysin sopivaa aikaa kirjottamiselle.

Sunnuntain vepekokeesta kotiin lähdettäessä meillä siis oli mukana jotain sellaista joka toi suurta onnen tuntua ja täyttymystä, nimittäin Kiki. Olin niin kovasti koko kesän toivonut koiranpentua! Niin kovasti. En oikein muistakkaan että mitä olisin niin kovasti halunnut, kuin toista koiraa. En varmaan mitään, tai no... ehkä kissaa ja ensimmäistä koiraa ja toista kissaa ja kolmatta... ;) No, kuitenkin.

KikiLiisa Hyssälä 26.10.2013

Elokuun 18. päivästä lähtien meillä on asunut kaksi koiraa ja kolme kissaa. Heinäkuussa tein pienen heräteostoksen ja täytin samalla lapsuudehaaveeni hankkimalla meille akvaarion! Nyt tuntuu siltä että on hurjasti kaikkea ihanaa tekemistä kotona koirien, kissojen ja akvaarion kanssa.

Elsa todellakin rakastaa akvaariota.

Mutta, kerronpa hieman Kikistä. Kiki on syntynyt 18.5.2013 samaan kenneliin minne Hilmakin aikoinaan eli Black Towerille Tornioon. Kiki on meillä sijoituksessa, aivan samoin kuin Hilma. Meille sijotuskoira on sopinut vaihtoehtona todella hyvin. Sehän paljon riippuu siitä, että kuinka kasvattajan ja sijotuskodin kemiat kohtaa ja meillä ne tuntuu kohtaavan tosi hyvin. Niin hyvin, että toinen sijotusnarttu meille haluttiin sijoittaa ja me haluttiin ottaa. Kiki muutti meille kolmen kuukauden iässä, 12 viikkoa vanhana.

Kiki on valkomusta väritykseltään. Se on nöffien harvinaisin väri, historiallisesti merkittävä ilmeisesti siksi että alunperin nöffit on olleet valkomustia. Tiedättehän tarinan Peter Panista? Siinäkinhän lastenvahtina on nöffi nimeltään Nana, joka on valkomusta. Tai no, Disneyn versiossa se taitaa olla bernhardilainen mutta nääh, alunperin se on nöffi. :)

Valkomusta... vai mullanruskea. :D

Hilma ja Kiki on sukua keskenään. Hilma on Kikin täti. Hilma ja Kikin äiti, Jade on siskopuolia. Niillä on sama emä, Mimmi. Monimutkasta mutta lueppa uuestaan niin hoksaat. :)

Luonteeltaan Hilma ja Kiki on aiiiiivan erilaiset. Mutta silti niin hienosti täydentävät toisiaan. :) Hilma on ottanu Kikin vastaan tosi kivasti! En oo huomannu mitään mustasukkasuuskohtauksia tai mitään muutakaan outoa. Hienosti ne jaksaa toistensa kanssa kisuta. Kissat on ottaneet uuden tulokkaan hienosti vastaan. Pompulan reaktiota jännitin eniten, mutta ei se ole moksiskaan. Aivan samanlainen kuin ennenkin, ehkä hieman tyytyväisemmän oloinen. Saa varmaan olla rauhassa kun Hilmaa ei enää kiinnosta, eikä Kikikään härnää kissoja. Jedi ja Elsa otti Kikin aivan ystävällisesti vastaan, puskemalla. :)

Tässä vielä muutama kuva Kikistä kun Kiki oli ihan pieeeeeni! Kuvat on ottanut kasvattaja Erja. Kuvassa näkyy myös Kikin ainokainen velipoika, Koda. :)

Kiki ja Koda <3

Kiki ja Jaden iso turvallinen tassu ja Koda alareunassa <3

Arki kahden koiran kanssa tuntuu mukavalta. Ens kesän vepekautta odotellessa!

Vepekokeet!

Nonni! Nyt ne on ohi! Meidän ekat oikeat vepekokeet! Viime viikonloppuna, 17. ja 18. päivä, startattiin molempina päivinä Simon vepekokeessa alokasluokassa. Tuomareina oli Jan Simolin ja Tarmo Sipola. Kokeen järjesti Suomen Newfoudlandinkoirayhdistys Ry.

Möllivepessähän me käytiin harjottelemassa kisatunnelmia jo muutama viikko sitten ja ne meni OIKEIN hienosti! Sieltä mulla on tähän muutama kuvakin laittaa, mutta oikeista kisoista en oo saanu mistään kuvia. En oikein tiedä ottiko kukaan ees. Saatte siis ihailla möllikuvia! :) Möllikisoista saatiin pisteitä 65/100 ja tehtiin ALO3-tulos. :D Oikeasti me varmaan ei ois saatu paljo mitään pisteitä, mutta se olikin möllivepe ja se tuomarointi siellä ei oo niin nöpönuukaa. Mulla kyllä oli aivan supermukavaa siellä! Ja jännittiki aivan kamalasti! Mutta ai että oli kiva ilta!
Kuvissa laittelin sitten muiden naamat piiloon. Oman naamani jätin näkysälle.

Uinti meni tosi nappiin Hilmalla. 25/25 pistettä! Hieno Himma!

Ensimmäinen liike, uinti.
© Kaisa Mattila

Toinen liike, esineen vienti, meni sekin aika hienosti! Tosin oikeissa kisoissa koiraa ei saa lähettää vedestä! Ja nolla pistettä me saatiin möllissäkin tästä! Mutta ensimmäistä kertaa ikinä Hilma otti esineen suuhun ja ui se suussa venettä kohti. Tosin, se putosi suupielestä puolivälissä matkaa. Mutta ei se haittaa! Lähetys oli vaan ehkä hieman haastava, nimittäin Hilma lähti ensin uimaan ilman damia. Dami jäi veteen ja tuomari kysy minulta että yllätkö siihen damiin. Sanoi myös että jos yllät niin ota se dami ja komenna koira takasin. Minä tomerana kainaloita myöten vedessä vastaan että yllän toki. Ja niinhän minä luulin. Sitten se mutapohja petti sandaalin alla ja tsuidaduida osaan mä uida. Sain kuitenkin damin ja sain komennettua koiran takas ja esineen sille suuhun ja sain lähetettyä sen veneellekin! 

"Yllän yllän."
© Kaisa Mattila

Tsuidaduida osaaksä uida? Pysyksä pinnalla? Napa kiven päällä plumpsis!
© Kaisa Mattila

SE VIE!!!
© Kaisa Mattila

Kolmas liike, veneen nouto meni hienosti ja varmasti Hilmalla! Siitä saatiin 18/25 pistettä. Väääähän avustin Hilmaa perssiistä tuuppaamalla muistaakseni. :) Niinhän ei sais oikeassa kokeessa tehdä. Koiraan ei saa koskea enää sen jälkeen kun ajanotto on alkanut. Jos koskee koiraan niin muistaakseni se liike hylätään kokonaan.

Sieltä se tulee, varmasti.
© Kaisa Mattila

Ja rantaan asti!
© Kaisa Mattila

Ja neljäs liike, hukkuvan pelastaminen, meni myös todella hienosti! 22/25 pistettä! :) Pisteitä meni ylimääräisistä käskyistä ja saatoin minä vissiin tuupata koiraa tässäkin liikkeessä persuksille. En muista enää niin tarkasti. :)

Hieno pelastajakoira! :)
© Kaisa Mattila

Sitten kisatunnelmiin:
Lauantaiaamuna mua jännitti niin maan *piip*. Kaikenlisäksi aamuhan oli aika sukkela, nimittäin mun herätyskello ei soinu. Illalla laitoin puhelimen laturiin ja herätykset ennen seitsemää ja aamulla heräsin tosi tyytyväisenä ja mietin että ompa ihme ettei väsytä. No ei kai se väsytä kun kello on jumalauta puoli yhdeksän ja puhelin on kiinni! Eipä olla varmaan koskaan suoritettu niin tehokasta pikalähtöä mitä lauantaiaamuna. Hilmakin oli aiiiivan pihalla ku lumiukko että mihin helkkariin tässä on kiire. Lopulta me päästiin kohtuu ajoissa lähtemään ja ehdittiin kisapaikalle puoli yhdeksitoista. Tosin, Mies sai ajaa nilkka suorana koko matkan.
Perillä siinä sitten rokotustodistuksen ja rekkarin kanssa ostamaan kilpailukirjaa ja tarkistuttamaan koiran mikrosirua. Se olikin mulle ihan uus juttu, että koiralta tarkistetaan mikrosiru siellä kisapaikalla jos se ei aiemmin oo kisannu eikä sillä oo kilpailukirjaa. Kuulemma siks, ettei kisaa naapurin koiralla ;)

Kisat alko klo 11 ja sitä ennen tuomari piti puhuttelun kaikille. Ja siinä vaiheessa mulla alko jännittää ihan sikana. Vaikka tuomari kerto kaikki säännöt ja sano että aina saa kysyä ja että otetaan rennosti ja vietetään kiva päivä ja lässytilää ja mua NIIIIIIIIIIN jännitti! Tosin, mää kyllä hirveästi tykkäsin tuomareista. Molemmat tosi kivoja! Me kisattiin numerolla 8.

Tässä vaiheessa ilma ei ollut todellakaan mikään paras mahdollinen. Tuuli oli aivan järkyttävä! Me ei koskaan olla edes treenattu sellasessa aallokossa! Ja eipä se tyyntymisen merkkejä näyttänytkään. Sadetta vaan haki. Ja iltapäivällä se sitten jo satoikin viimeisten liikkeiden aikana. Mua vähän hirvitti laittaa koiraa sellaseen aallokkoon vaan ei kai se auta. Kyllä mää toisaalta tiesin senkin, että Hilma ei niin sokeasti lähde suorittamaan liikettä jos se itse on sitä mieltä että ei jaksa uida aallokossa tai ei uskalla lähtä. Hilmassa on sellasta harkitsevaisuutta, ei se aina tee mitä sen käsketään tehdä ;)

Ensimmäinen liike, uinti, oli meillä niin sanotusti "varma" liike. Ja niin se oli nytkin. Mies meni veneeseen pitämään Hilmaa ja minä jäin rannalle ohjaamaan. Vene soudettiin 50 metrin päähän. Mulla polvet löi loukkua kun tuomari kysy "Oletko valmis?" Ääni täristen mää vastasin että "Valmis." Sitten tuomari sanoi "Käsky" ja ajanotto lähti siitä. Minä huusin "Hilma tänne!" Ja Mies päästi irti koirasta ja Hilmahan ui niin reippaasti Mamman luokse! Täydet 25 pistettä! :) Ai että olin ylpeä! Hieno Himma! Aallot pärski naamalle ja koira vaan ui!

Toinen liike oli esineen vienti. Ja sitähän me juurikaan ei oo opeteltu. Ja siitä me otettiinkin ihan pyöreät nolla pistettä.

Kolmas liike, veneen nouto, meni aivan hyvin! Sillon ilma oli jo suoraan sanottuna surkea. Tuuli aivan kamalasti ja aallot oli jo isoja. Minä menin veneeseen ja Mies jäi ohjaamaan rannalle. Vene soudettiin 30 metrin päähän ja Mies lähetti koiran rannalta. Ja niin se vain Hilma urheasti tuli veneelle, otti köyden ja käänty rantaan! Siinä vaiheessa sitten kun ois venettä pitäny vetää, ei siinä aallokossa pienen koiran voimat riittäneet viemään venettä maaltolppien väliin vaan 6 metriä sen ohi! Tuli meillä 6 ylimääräistä käskyäkin koska piti tsempata koiraa! Eli 12 pistettä menetettiin ja meille jäi saldoksi 13 pistettä kun 25 ois maksimi.  Ja mää olin todella tyytyväinen!

Sitten alkoki vihmomaan jossain vaiheessa sitä vettä taivaalta ihan urakalla. Neljäs liike, hukkuvan pelastaminen, on meillä sellanen minkä Hilma osaa. Mutta ei ole harjoteltu niin paljon kuin esimerkiksi veneen noutoa. Mua vähän jännitti että lähteekö Hilma hakemaan hukkuvaa sellasesta aallokosta. Eihän se lähtenyt. Rannalta katso ja uikutti hukkuvan perään. :) Siitä otettiin nolla pistettä koska lähtöaika 30 sekuntia ei riittäny. Eikä sekään harmittanu sen enempää. Koira teki omien voimavarojen mukaan sen minkä jaksoi ja osasi!

Eli kisojen ensimmäisen päivän saldoksi jäi 38/100 pistettä ja sijoituksena alokasluokassa 5/7. :) Saatiin ruusukkeet ja pari puruluuta ja sellanen ihana kuolapyyhe jossa on nöffibrodeeraus.

Sunnuntaina kisat alko jo klo 9 ja porukka oli melko väsyneen näköistä aamutuimaan vaan kyllähän se tunnelma alko piristymään. Itelläkin oli aamulla sellanen olo että, ei hiisi, miten tästä päivästä selviää. Edellinen päivä oli kuitenkin mennyt ihan tärinöissä jännittäessä ja paikatkin oli jumissa sen takia.

Ensimmäinen liike meni sunnuntaina yhtä hienosti kuin lauantaina. Uinnista otettiin taas täydet 25 pistettä. Ja esineen vientikin meni ihan samalla kaavalla kuin edellisenä päivänä, pyöreä 0. :D

Veneen noudosta täräytettiin sitten piste enemmän kuin edellisenä päivänä, 14 pistettä! Eli oltiin jo tavotteessa! Sunnuntain tavoitteena meillä oli saada enemmän pisteitä kuin lauantaina. Nyt niitä oli jo yksi piste enemmän ja vielä yksi liike on jäljelläkin! Pisteitä menetettiin kolmesta ylimääräisestä käskystä ja maalilinjan ohi mentiin 8 metriä. Mutta olin todella tyytyväinen Hilman suoritukseen. Mua nimittäin vähän jännitti että lähteekö se edes hakemaan venettä sen edellisen päivän kelin takia. Se lauantain aallokko ja surkea keli ei kuitenkaan vaikuttanu Hilmaan ilmeisesti millään tavalla vaan ihan luottavaisesti se lähti uudestaan hakemaan venettä. Vaikka sunnuntainakin tuuli aika kovasti, ei kuitenkaan niin kovasti kuin lauantaina.

Sittenpä se jännitys alkoikin tiivistymään. Vuorossa oli hukkuvan pelastaminen. Ja tällä kertaa Hilma lähti rannasta! Ui hienosti hukkuvalle! Ja toi sen rantaan! Jihuuuu! Aivan loistava suoritus! Pisteitä meille jäi 8! Maalilinjan ohi mentiin ja käskyjä tuli aivan mahottomasti liikaa. :D Esimerkkinä tämä miehen "HIENO TYTTÖ HYVÄ!" Joka oli siis kolme käskyä. :D Mutta ei se haittannu oikeasti mitään vaikka niitä käskyjä menikin, tärkeintä oli että koira suoritti liikkeen! :) Ai että mää olin ylpeä! Niin ylpeä!

Lopulliseksi pistemääräksi muodostu 47 pistettä ja sijotuksena oltiin alokasluokassa 7/8.  Viikonloppu kokonaisuudessaan oli aivan mainio kokemus! Nyt on hyvä mieli, kun tälle kesää on kisakausi avattu. Kesä on treenattu ja koira on kehittyny ja itse myös. Nyt ensikesänä voi hyvillä mielin ilmoittautua kisoihin Hilman kanssa ja tietää, että kyllä se osaa! Voi treenata hieman rennommalla otteella eikä tarvii stressata. Nyt mää tiedän että mun koira OSAA. :)

Ois mulla teille sellanen pieni uutinenkin.... mutta taidanpa jättää seuraavaan kertaan! ;) Hihhii!

-Sna, joka on vieläkin ihan mielissään vepekisoista!

Kesäterkut!

Heipparallaa! Eipä oo taas meikäläistä paljo näkyny blogin puolella. Mietin tuossa yhtenä päivänä että mistä lie johtuu ja pääsin jopa johonkin johtopäätökseenkin. Blogin kirjottaminen jäi talvella koska, tadaaa, ei ollu aikaa! Koira vei aika paljo vapaa-ajasta kun se oli just siinä maagisessa iässä että oli pakko olla touhuamassa lähes koko ajan sen kanssa jotaki. Jos erehty istumaan koneelle, niin se haukkumisen ja komentamisen määrä oli aivan mahoton. Ei sitä paljo koneella istuskeltu siihen aikaan, ja jos istuttiin ni hoidettiin muita pakollisia juttuja. Ois kai sitä oikeasti jotain pikapäivitystä ehtiny tekemään vaan tais olla lorvikatarri sitten kylässä niinä aikoina. :)  Sitten tuli kesä ja lomat ja huomasin että hei mullahan on taas aikaa blogille! Eli tervetuloa takas meikä! Eiks niin!

Eli nyt tällasen lämpimän aamun ratoksi voinkin laittaa teille heti muutaman kuvan talvisilta koiratreffeiltä! Nimittäin tässä on Black Tower-kennelin treffeiltä muutamia ihanan lumisia kuvia. Maaliskuun lopulla, 29. päivä me ajeltiin Tornioon makkaranpaistoon ja kokoonnuttiin viettämään ihana talvipäivä porukalla. Se päivä oli kyllä supermukava ja toivottavasti ensi talvena on myös treffit luvassa!

Melkein koko sakki koolla. :) Ei kuitenkaan ihan.

Kaunis Hilma <3
Kuva: Erja

Hilma alimmaisena, pojat antaa huutia. :D

"Mamma, saanko ihan ihan ihan ihan vähän sitä sun makkaraa pliiiiiiiiis?"

Tönöttämisen maailmanmestarit Iitu ja Hilma. Tytöillä on sama emä, eli siskopuolia ovat.

Muutamia mätsärikuviakin keväältä ois tarjolla. :) Vihdoinkin sitten meikäläinen paljastaa tällain ohimennen salakavalasti omankin naaman tässä blogissa. Näyttää olevan ihan turhaa yrittääkään salata omaa naamaansa. On se niin nätti että voi sitäki näytellä, eikö nii ;)

Aika tiukalla ilmeellä :D
Kuva: Maria

Hilma niin nättinä <3
Kuva: Maria

Hilma ja Wilho <3
Kuva: Maria

Tämä kesä on menny ihan kokonaan elukkahommissa. Kissat on käyneet POROK:in näyttelyissä molempina päivinä tuossa heinäkuussa. Ja se reissu oli erittäin kiva ja kannattava. Pompula valmistui Premioriksi ja sai jo ensimmäisen kansainvälisen sertinsä sitten sunnuntaina. Jedi sai ekan sertinsä kastraattiluokassa ja samoin Elsa! Meillä siis oli kuin olikin Elsukkakin matkassa. Kun on kolme ja puoli vee ja menee eka kertaa näyttelyyn ni vois aatella että jännittää, mutta meidän Elsa oli kyllä kohtuu lunkisti koko ajan. :) Oon tässä nyt miettiny että lähtiskö sitä talvella käymään jossain koko konklaavin kanssa. Vois pari yötä hotellissa pötkötellä ja ottaa kaikki kolme kissukkaa matkaan. Viimeksi kerrroin että kissahommat on jotenkin jäissä ja niin ne tuntuu olevan vähän vieläkin. Vaikka kissanäyttelyssä tosi kivaa aina onkin, niin se stressi ja paniikki ja kiire on joskus aika hermoja raastavaa. Mutta toki, siihenkin on jo kehittyny jonkinlainen rutiini. Että kai myö talvella jossakin piipahdetaan. :) Nyt näyttää siltä että vielä en oo saanu otettua kuvia arvosteluseteleistä, mutta laittelenpa vaikka ens postaukseen sitten. Jos nyt jollakulla kiinnostaa nähdä minkälaiset arvostelut meidän karvanaamat on saaneet.

Elsa niin tomerana!

Pompula <3

JediPau!

Hilman kanssa on keskitytty treenaamaan vepeä, vesipelastusta. Siinäpä vasta ihan huippu harrastus! Hilmalla toki on myös vastustanu aika kovasti tässä kesän alussa. Tarkotushan oli että me lähetään näyttelyihin sen kanssa nyt kesällä katteleen että miltä se näyttää. Mätsäreissä käytiin ja näyttelytottumuskurssikin ja kehityttiin tosi hyvin kehäkäyttäytymisessä. Sitten me uitiin ja käytiin muutamissa treeneissä  ja saatiin sitten aivan helkkarin iso hotspotti häntään, hännän alapuolelle toukokuun lopulla. Ja ei muuta ku lekuriin hakemaan antibioottikuuria ja karvat veks puolesta hännästä. Eli sinne meni ne näyttelyhommat. Tosin, se oiski ollu vaan toisarvonen juttu se näyttely koska pääasia kuitenki oli että päästäs vepeä treenaamaan. Muutama viikko paranneltiin sitä häntää sitten. No minä jo ajattelin että uimasille tästä joutaa ku häntäki on parantunu ni Hilmahan alotti sitte kesäkuun puolessa välissä juoksut. :D Tässä vaiheessa aloin miettimään että kannattikohan se kisailmottautuminen kuitenkaan, koska minähän olin niin retee ja reipas että ilmotin Hilman jo heti alkukesästä Suomen Newfoundlandinkoirat Ry:n järjestämään vesipelastuskokeeseen 17.-18.8. Koirahan siinä vaiheessa alkukesästä ei osannu siis yhtään mitään. Osasi se uida! Mutta ei me mitään liikeitä koskaan oltu treenattu. Ajattelin sillon että meillä on koko pitkä kesä aikaa treenata, mutta kuinkas sitten kävikään. Hotspotti ja juoksut eli yli kuukausi oltiin pois vedestä. Just niinkö meijän tuuria. :D

Hilma uimasilla!

Kepin haku on ihan hauskaa.

Välillä olin vaipua epätoivoon että ei me kehdata ees mennä sinne kisoihin ja ei me koskaan opita mitään! Mutta nyt elokuun eka viikolla tilanne on sellanen että Hilma hakee veneen, hyppää veneestä ja hakee hukkuvan. Nuo kolme liikettä se tajuaa ihan hyvin että mistä on kyse. Vienti on vaan ainoa joka meillä takuuaa ihan tosissaan, mutta kolme liikettä vaatii vaan harjotusta ja Hilmaki tietää mitä sen kuuluu tehdä. Mutta vienti ei vaan lähde, Hilma on pihalla ku lumiukko ja ohjaaja yhtä pihalla kans. Tulinkin siihen tulokseen että ehkäpä me ens kesänä saadaan se vienti sujumaan. Näillä treenikerroilla jos on opittu kolme liikettä neljästä ni on aika hyvin. Jos joku tahtoo perehtyä tarkemmin vesipelastuksen syvempään sielunelämään ja esimerkiksi ALO-luokan liikkeisiin niin tässä oiva linkki, joka ohjaa Kennelliiton sivuille.

Tänään onkin sitten möllivepe. Eli epäviralliset kisat. Pohjoisen vesipelastuskoirat järjestää sen ja me mahduttiin viimetingassa matkaan. Hippasen jänskättää jo! Puol kuudelta pitää olla rannassa ja kuudelta alkaa kisat! Jospa me pari liikettä saatais tehtyä. :) Kohta onkin jo ne aikusten oikeet kisat, sittenkös se vasta jännittääki. Toivottavasti jollaki on kamera matkassa että saa jotain kuvia itelleki :) Mua kyllä vähä jännittää seki ku mulla on Mies apuohjaajana. :D Tosin, sen raudanlujilla hermoilla se varmaan pärjää paremmin ku minä ohjaajana. :D

Tämä kesä on kyllä ollut melko touhukas eläinten kanssa. Minkäänlaista kesälomareissuakaan ei oo tehty! Touhotettu vaan kotosalla. Mulla on viimeinen viikko lomaa menossa ja sitten se arki kutsuu taas. Nyt on tarkotus kyllä pitää syksyllä ja keväälläki lomaa ettei käy niinkun viimevuonna että Jouluna ja Juhannuksena oon ihan piipussa. :) Jospa sitä osais tänävuonna ottaa hieman iisimmin.

Nytpä lähenki koiran kanssa lenkille, on nimittäin ihanan aurinkoinen ilmaki.

Jedin kesätekeminen. <3 Tästä kannattaa ottaa mallia, ja ottaa vielä rennosti kun voi!

-Sna, joka jännittää illan kisaa jo.

Talven kirpakoita pakkaspäiviä!

Näin se aika vaan vierii. :) Ompa hauskaa kun aivan hujauksessa on menny taas koko talvi ja kohta on jo ihan kevät. Nautitaan nyt kuitenkin vielä näistä kirpakoista pakkaspäivistä mitä on tarjolla. Kyllä se kesä sieltä tulee ja kuumatkin kelit. :)

Miehen ottama kuva Jedistä. :)

Kivoja uutisia tällä kertaa. Hilman jalka on parantunut. Enää ollaan karvoja vailla. Käytiin ortopedillä tammikuussa ja saatiin sellanen arvio että ei oo mitään vikaa jalassa, ainakaan toistaiseksi. Ei se alkanu edes ottamaan röntgenkuvia! Kokeili ja käänteli ja väänteli ja juoksutti ja sano että hyvä se on. :) Päästin sitte melkein märyt lääkärissä koska olin niin onnellinen. Sitten virallisissa kuvissa näkyy että mitä kolari sai aikaseksi vai saiko mitään. Tällä hetkellä Hilman vointi on mitä mainioin! Ensimmäiset aikusten oikeet juoksutkin on ohi! Ne alko samana päivänä kun ortopedillä käytiin ja siitä sitten nelisen viikkoa oltiin vielä kotosalla. Nyt onkin sitten tehty kaikenlaista aika aktiivisesti. On se huisi tunne kun pääsee harrastamaan taas koiran kanssa niitä normijuttuja. Nyt on käyty Oulun seudun nöffien järkkäämällä nöffitokokurssilla. Ei päästy ensimmäiselle kolmelle kerralle juoksujen takia, mutta viimeiset neljä kertaa me siellä käytiin. Nyt on vielä jäljellä kolme kertaa Koirakoulu Vietin näto/toko-kurssille, joka itseasiassa alkaa tänään. Siellä saadaan käydä siitä hyvästä kun kolarin takia Hilman pentukurssi jäi kesken. Taidan käydä tänään norkoilemassa että päästäänkö mukaan.

Nöffitokokurssilla Hilman kanssa ©Vesa-Matti Sarenius

Kissahommia on ollut kanssa kaikenlaisia. Kävin Jyväskylän näyttelyssä ihan vaan turistina ja ystävälle assistenttina. Ystävän pieni kissuvauva oli ensimmäistä kertaa näyttelyssä ja pärjäsi tosi hyvin, ennakko-odotuksiin nähden. Ainoa miinus reissussa oli että ikävä vatsapöpö sieltä tarttui pikkukissille matkaan, mutta onneksi nyt on jo toipunut! On ne näyttelyhommat aina vähän riskipeliä sen takia että koskaan ei tiedä mitä ikäviä tuliaisia sieltä kotiinsa tuo. Minä toin kyllä tällä kertaa erilaisia tuliaisia. Toin kissoille aCat&liCat-kojulta kolme rapinatyynyä! Niissä on sisällä kissanminttua ja AI ETTÄ ne oli suurinta hupia meillä. Kolme Maine Coonia kun jyttyyttivät ensin hurmiossa ympäri kämppää ja sen jälkeen puskivat ja kuolasivat ja kehräsivät makkarin sängyllä lelujansa.

"Haluaksääki tätä kissanminttua?" kysyy Jedi.

Meidän näyttelyhommat kissojen kanssa on jostain syystä nyt tauolla. Tuntuu työläältä lähteä kissojen kanssa pitkän matkan päähän. Jos tahtoo kolme kissaa ilmoittaa kahdeksi päiväksi näyttelyyn niin se kustannus mikä siitä tulee, on aika iso. Oottelen siis kesää ja syksyä ja katsotaan sitten. Toisaalta, nyt on vielä hieman auki että lähdenkö kissojeni kanssa Maine Coonien erikoisnäyttelyyn, joka järjestetään PIROK:n näyttelyssä 25.-26.5. Siellä on myös norjalaisten metsäkissojen erikoisnäyttely, eli tarjolla olisi aika reilusti puolipitkäkarvaista silmäniloa. Voi olla että menen paikalle ilman kissoja, tai sitten Jedi ja Pompula lähtee matkaseuraksi ja missikisoihin.

Elsa pestynä ja puunattuna <3 

Kävin myös näyttämässä naamani viime viikonloppuna Tampereella nöffipäivillä. Siellä oli yhdistyksen kokous sekä seuraavana päivänä loistava tietopaketti kasvattajille sekä ihan vaan meille tavallisille omistajillekkin. Lakimies luennoi meille koiran kaupasta ja sen jälkeen ulkomuototuomari piti meille luennon siitä miltä newfoundlandinkoiran tulisi näyttää. Molemmista jäi kyllä mieleen todella paljon. Luennot täydensivät tosi hyvin kasvattajan peruskurssia jonka kävin tuossa alkuvuodesta.
Koirapuolen kasvattajakurssikin on siis käytynä. Anti kissapuolen vastaavaan oli ehkä hieman laajempi ja tavallaan parempi. Mutta lienee ymmärrettävää kun aletaan katsomaan taustoja, kuinka kauan koiria on kasvatettu verrattuna kuinka uusi juttu kissankasvatus on. Nyt vois miettiä itselleen kennelnimeä ja samalla kissalannimeä ja pistää hakupaperit vetämään, mutta kannattaneeko tuo. Muuten kyllä, mutta entä jos minulla ei ole tarkotus alkaa kasvattamaan. :) No jääkööt mietintämyssyyn hautumaan. Ei kai tässä mikään kiire ole.

Nyt alkaa taas mätsärikausi olla aluillaan ja tuntuukin että lähes joka viikonlopulle on tulossa mätsärit. Hilman kanssa on yksissä tälle vuotta ehditty jo käydä ja sieltähän irtosi isojen aikuisten sinisten neljäs sija! Eli ei todellakaan huonosti! Maanantaina 1.4. on myös mätsärit ja saattaa olla että lähdetään sinnekkin harjoittelemaan tuota seisomista. ;)

Hilman kanssa mätsärissä 17.3. Isojen aikuisten sinisten neljäs.© Koirakoulu Vietti

Hilmahan siis on täyttänyt tammikuun 20. päivä yksi vee! Eli isoihin aikuisiinhan Hilma nyt sitten menee. Mikä tuntuu aika hurjalta ku Hilma on kuitenkin niin vauvvvvva vielä :) Mamman vauvakoijja. Oikea lellivauva. :)

NAMIKAKKUA!

Ens kerralla onkin luvassa tarinaa Kennel Black Towerin pentutreffeiltä. Käytiin nimittäin eilen siellä paistelemassa makkaraa ja jäällä juoksemassa pentusten kanssa. :) Mutta ensi kertaan!

-Sna, joka lähtee aamulenkille <3