Talven kirpakoita pakkaspäiviä!

Näin se aika vaan vierii. :) Ompa hauskaa kun aivan hujauksessa on menny taas koko talvi ja kohta on jo ihan kevät. Nautitaan nyt kuitenkin vielä näistä kirpakoista pakkaspäivistä mitä on tarjolla. Kyllä se kesä sieltä tulee ja kuumatkin kelit. :)

Miehen ottama kuva Jedistä. :)

Kivoja uutisia tällä kertaa. Hilman jalka on parantunut. Enää ollaan karvoja vailla. Käytiin ortopedillä tammikuussa ja saatiin sellanen arvio että ei oo mitään vikaa jalassa, ainakaan toistaiseksi. Ei se alkanu edes ottamaan röntgenkuvia! Kokeili ja käänteli ja väänteli ja juoksutti ja sano että hyvä se on. :) Päästin sitte melkein märyt lääkärissä koska olin niin onnellinen. Sitten virallisissa kuvissa näkyy että mitä kolari sai aikaseksi vai saiko mitään. Tällä hetkellä Hilman vointi on mitä mainioin! Ensimmäiset aikusten oikeet juoksutkin on ohi! Ne alko samana päivänä kun ortopedillä käytiin ja siitä sitten nelisen viikkoa oltiin vielä kotosalla. Nyt onkin sitten tehty kaikenlaista aika aktiivisesti. On se huisi tunne kun pääsee harrastamaan taas koiran kanssa niitä normijuttuja. Nyt on käyty Oulun seudun nöffien järkkäämällä nöffitokokurssilla. Ei päästy ensimmäiselle kolmelle kerralle juoksujen takia, mutta viimeiset neljä kertaa me siellä käytiin. Nyt on vielä jäljellä kolme kertaa Koirakoulu Vietin näto/toko-kurssille, joka itseasiassa alkaa tänään. Siellä saadaan käydä siitä hyvästä kun kolarin takia Hilman pentukurssi jäi kesken. Taidan käydä tänään norkoilemassa että päästäänkö mukaan.

Nöffitokokurssilla Hilman kanssa ©Vesa-Matti Sarenius

Kissahommia on ollut kanssa kaikenlaisia. Kävin Jyväskylän näyttelyssä ihan vaan turistina ja ystävälle assistenttina. Ystävän pieni kissuvauva oli ensimmäistä kertaa näyttelyssä ja pärjäsi tosi hyvin, ennakko-odotuksiin nähden. Ainoa miinus reissussa oli että ikävä vatsapöpö sieltä tarttui pikkukissille matkaan, mutta onneksi nyt on jo toipunut! On ne näyttelyhommat aina vähän riskipeliä sen takia että koskaan ei tiedä mitä ikäviä tuliaisia sieltä kotiinsa tuo. Minä toin kyllä tällä kertaa erilaisia tuliaisia. Toin kissoille aCat&liCat-kojulta kolme rapinatyynyä! Niissä on sisällä kissanminttua ja AI ETTÄ ne oli suurinta hupia meillä. Kolme Maine Coonia kun jyttyyttivät ensin hurmiossa ympäri kämppää ja sen jälkeen puskivat ja kuolasivat ja kehräsivät makkarin sängyllä lelujansa.

"Haluaksääki tätä kissanminttua?" kysyy Jedi.

Meidän näyttelyhommat kissojen kanssa on jostain syystä nyt tauolla. Tuntuu työläältä lähteä kissojen kanssa pitkän matkan päähän. Jos tahtoo kolme kissaa ilmoittaa kahdeksi päiväksi näyttelyyn niin se kustannus mikä siitä tulee, on aika iso. Oottelen siis kesää ja syksyä ja katsotaan sitten. Toisaalta, nyt on vielä hieman auki että lähdenkö kissojeni kanssa Maine Coonien erikoisnäyttelyyn, joka järjestetään PIROK:n näyttelyssä 25.-26.5. Siellä on myös norjalaisten metsäkissojen erikoisnäyttely, eli tarjolla olisi aika reilusti puolipitkäkarvaista silmäniloa. Voi olla että menen paikalle ilman kissoja, tai sitten Jedi ja Pompula lähtee matkaseuraksi ja missikisoihin.

Elsa pestynä ja puunattuna <3 

Kävin myös näyttämässä naamani viime viikonloppuna Tampereella nöffipäivillä. Siellä oli yhdistyksen kokous sekä seuraavana päivänä loistava tietopaketti kasvattajille sekä ihan vaan meille tavallisille omistajillekkin. Lakimies luennoi meille koiran kaupasta ja sen jälkeen ulkomuototuomari piti meille luennon siitä miltä newfoundlandinkoiran tulisi näyttää. Molemmista jäi kyllä mieleen todella paljon. Luennot täydensivät tosi hyvin kasvattajan peruskurssia jonka kävin tuossa alkuvuodesta.
Koirapuolen kasvattajakurssikin on siis käytynä. Anti kissapuolen vastaavaan oli ehkä hieman laajempi ja tavallaan parempi. Mutta lienee ymmärrettävää kun aletaan katsomaan taustoja, kuinka kauan koiria on kasvatettu verrattuna kuinka uusi juttu kissankasvatus on. Nyt vois miettiä itselleen kennelnimeä ja samalla kissalannimeä ja pistää hakupaperit vetämään, mutta kannattaneeko tuo. Muuten kyllä, mutta entä jos minulla ei ole tarkotus alkaa kasvattamaan. :) No jääkööt mietintämyssyyn hautumaan. Ei kai tässä mikään kiire ole.

Nyt alkaa taas mätsärikausi olla aluillaan ja tuntuukin että lähes joka viikonlopulle on tulossa mätsärit. Hilman kanssa on yksissä tälle vuotta ehditty jo käydä ja sieltähän irtosi isojen aikuisten sinisten neljäs sija! Eli ei todellakaan huonosti! Maanantaina 1.4. on myös mätsärit ja saattaa olla että lähdetään sinnekkin harjoittelemaan tuota seisomista. ;)

Hilman kanssa mätsärissä 17.3. Isojen aikuisten sinisten neljäs.© Koirakoulu Vietti

Hilmahan siis on täyttänyt tammikuun 20. päivä yksi vee! Eli isoihin aikuisiinhan Hilma nyt sitten menee. Mikä tuntuu aika hurjalta ku Hilma on kuitenkin niin vauvvvvva vielä :) Mamman vauvakoijja. Oikea lellivauva. :)

NAMIKAKKUA!

Ens kerralla onkin luvassa tarinaa Kennel Black Towerin pentutreffeiltä. Käytiin nimittäin eilen siellä paistelemassa makkaraa ja jäällä juoksemassa pentusten kanssa. :) Mutta ensi kertaan!

-Sna, joka lähtee aamulenkille <3